lundi 28 février 2011

dimanche 27 février 2011

jeudi 24 février 2011

Unet ovat ihmeellisiä

Olen nähnyt kaksi yötä unta samasta ihmisestä.
Herään yhdentoista hujakoilla.
Pankkiin, postiin. Kauppaan, mutta ei, ensin rätei-ja-lumpui-kauppaan. Ostin hedelmä- ja sipulikankaita, mielessäni uusi sana : kestohedelmäpussi, vaikka en vielä tiedäkään miten hedelmät siinä punnitaan ja mihin se lappu sitten laitetaan, vaikka ei näistä kankaista sellaisia vissiin voi tehdä.
Piti ruveta päivän urakkaan ( lomalla, toipilaana, vain yksi urakka päivässä ), tiskaamaan. Ystävä tuli ja toi kirjekuorellisen vitsejä ja salmiakkia. Sitten nauroimme kippurassa. Samalla paketoin synttärilahjaa.
Ja lapset lähtivät puistoon naapurin lasten kanssa. Tiskasin, pesin hellan.
Sanoin : " Kerro vielä uimahallista, en ymmärtänyt mitään." Ja sovittiin, että annan synttärilahjan myöhemmin.
Tytär opettelee solmuja rannerenkaiden tekoa varten.
Puhelimessa on tullut puhuttua myös moneen otteeseen.
Illalliseksi paistettua lohta ja lanttukuutioita salaatin kera. Pakasteessa oli kurpitsasosetta yhteen muhkeaan kakkuun, kun laittoi hiukan porkkanaraastetta lisäksi.
Koko päivä kuin unta.
Taidan olla parantunut.

mardi 22 février 2011

Toipilaana



Sain ruusun.
Katsoin elokuvan The Wrestler.
Nukun kymmenen-yksitoistatuntisia yöunia.
Tein kassin viisi vuotta täyttävälle tyttöselle.
Sekä meille likoille (jälleen) em. suklaakakun.
Katselen pian kukkaan puhkeavaa aprikoosipuuta.
Kauhistelen kaaosta keittiössä.


jeudi 17 février 2011

Että osaakin olla ankeeta

Ei tässä oikein jaksa mitään hommia - pakolliset, kun kerran sellaisia ovat. Kurkkukipu on vienyt kaikki mehut. Jos sitten ensi viikolla ... Nyt vaan männynkäpyjä naamaan. (Ovat siis sen muotoisia männynpihkakaramelleja.)

dimanche 13 février 2011

Kevätväsymys


Viime yönä tuli kurkkukipu.

Päivän parannuskeinot :
- C-vitamiinia
- homeopaattista
-parasetamoolia
- suklaata
- villavaatteita
- päivänokoset
- ulkoilua
- hunajaa
- pari pikkulasia vodkaa
- hiukkasen punaviiniä

Saas nähdä auttaako. Onneksi alkoi loma. Noista mummomekoista haluaisin tehdä jotakin muuta. Tykkään kovasti kankaista. Huomenna tehdään ystävänpäiväkakku.

samedi 12 février 2011

Matto




Tällä viikolla otin matonkuteet esille. Tämä valmistui kolmessa päivässä, kun virkkasin aina kun kerkisin.

Siinä on mummun kolttu ja kulkukauppias Kuikalta ostettu essu, kesä- ja talviliinat, papan parempi puku (koko elämänsä ainoa) ja diagonaalihousut. Pirtin (vai porstuan - nyt en ihan muista) verhot. Tätieni lemmikinsiniset mekot, jotka heillä oli tyttösinä päällään isänsä hautajaisissa.

Siihen taisi tulla kevät, kesä, syksy ja talvi. Taivas ja hanki Suomen, synkkyys ja valo, pusikot, pellonpientareet ja mansikkamaito ... Siinä on vielä hiukan järven tuoksu.
Rakastan tätä mattoa.

Värit asettuivat noin ihan luonnostaan. (Näissä kuvissa ne vaan ovat jotenkin punaisemmat, kuin oikeasti - mikä siihen avuksi ?) Siinä on viittätoista eri kudetta. Halkaisijaksi tuli noin 90 senttiä ja kassillinen matonkudetta meni.

vendredi 11 février 2011

jeudi 3 février 2011

L'art et la manière de dire

Eli voiko kauniimmin kieltäytyä ?
" Tosi on, että jumaloin Leader Price-kauppaa ja on aina lumoavaa lähteä seuraksesi, mutta nyt minulla on hiukan kiire ..."
Naapurini on huumormiehiä.

Laitoin blogini googlen kääntäjään suomesta ranskaksi ja nauroin itseni kuoliaaksi. Jotka ranskaa ymmärtävät, koittakaahan - surrealismia, jos mikä. " Payer les 33 cents est meilleure que 1 millions de spectateurs du bois de chauffage." Silkkaa taidetta, postauksesta Ihmemaassa.
Hyvää päivänjatkoa.

mercredi 2 février 2011

La vie est absurde

Et surréaliste. Välillä ihan kamalaa ja sitten taas kamalan ihanaa.

Imuroin. Tilasin kirjan. Ostin kameran. Leivänostomatkalla ajattelin ääneen : " No, tuo on kaapaissut päiväpeiton niskaansa. " Ja nauroin.
Aloitin pussukoita korusepälle. Mustia, joihin tulee pellavanarut. Huvituin ajatuksesta, kun musta kangas loppui, että seuraavalla kerralla teen vaaleanpunaisesta pikkukukallisesta ...
Juoksin ortofonistijuoksut. Jätin yhden lapsen naapurin hoiviin puistoon.
Kauppaan tupsahti lehtimies(nainen) Maison-jotakin-lehdestä, joka oli tekemässä juttua korttelin putiikeista, niin kuin on aika ajoin tapana.
Häntä seurasi ystävä, josta olin juuri maininnut pari sanaa toimittajallekin, ja jonka tekemä keltainen vaate oli päälläni ja siihen sopivat korvakorutkin, ja joka toi terveisiä ihmiseltä, johon olen tutustunut noin kaksikymmentä vuotta sitten, jonka kuvan olin havainnut hiljakkoin roskiksesta löydetyssä Ellessä. Totesimme, että elämä on absurdia - ja surrealistista. Ei auta kuin elää siinä meneillään olevassa sekunnissa.
Ja tuli englantilainen radiotoimittaja, joka haastatteli minua suomalaisen ja ranskalaisen koulun eroista. Englantini ei ole oikein sujuvaa - vastailin ranskaksi. RFI : iin se meni. Osti inkiväärkurkkuja ja piparkakkuja. Minä panin kaupan kiinni ja painuin naapuriin teelle, lapset siellä olivatkin jo.

Tämän aamupäivän avasi Charlie Winston. Voisin sanoa samat sanat.
Nyt pitäisi mennä opettajan edelle ja tehdä tietokoneella homma, jota hän ei ole vielä ehtinyt opettaa.