Tänä aamuna

Kun uudessa saippuassa huomaa tuollaisen tekstin, on pakko luottaa siihen että asiat järjestyvät. Vaikka tämä nyt onkin yhtä soutamista ja huopaamista. Erikoinen loma.

Tyttöjen matto

Tällaista tehdessä tuntee liittyvänsä naissukupolvien ketjuun. Siihen on virkattu monenmoiset nimettömät, punttihousut ja alushameet. Aamutakki ja paplarihuivi.

Ikkunat

Sinun ja minun. Sain ikkunat seinään, jossa niitä ei ollut. Kiitos Celia.

Kuusta se kai johtuu

Että sunnuntaina meni kaikki päin seiniä, kermasta alkaen. Tai sitten ei mennyt mihinkään.

Ja maanantaina, viikon kestäneen tylsyydentilan jälkeen, sain tavanomaisen tarmoni takaisin. Edistyin yhdessä päivässä enemmän kuin vuodessa. Koti tuli kuntoon ja kermakin käyttäytyi siivosti.

"Il faut s'apprêter a lutter pour remporter une victoire à la pointe de l'épée."

Koti on sielun peili

Tässä ehkä seesteisin kuva, jonka tästä huushollista nyt saa. On kai luvassa hyrskynmyrskynloma. Kun ei ole vastauksia, auttaisiko se, että keskittyy ihanaan valoon tai ystävän tuomaan uljaaseen ruusuun?

Laskiassunnuntai

Lasken auringon sisään. Kun pitäisi nousta ja ryhtyä edes johonkin. Saapa nähdä tuleeko pullat leivottua.

Jotain sinistä

Loma alkoi. Tänä aamuna tarvittiin pakollisesti tukkapinnejä, kuminauhoja ja harppi. Ommeltava kynäpenaali - sininen. Yksi lähtee Barcelonaan. Meillä rikotaan kaikki. Ei kestä verhonripustimet eikä pyykkitelineet.
Joskus se on tätä : une vie de merde. On niin harmaata. Laittelin pitsejä ikkunaan.

Onnikka

Toiseen kassiin tulee välkehtivä traktori.

Lempeä lauantai

Sain hienoa ja kaunista postia, arpajaisvoittoni.
Keitin kahdet aamukahvit, ennemmin ja myöhemmin.
Hetki auringossa, silmät kiinni.
Aion ryhtyä leikkaamaan tuota sinapinkeltaista.

Avant, après

Tehdessä ajattelin leskenlehtiä ja yhtä toista kukkaa, jossa on punaiset ketunleivänmuotoiset lehdet ja pienet keltaiset kukat. Nyt oli tällaisia värejä, viime vuoden maton voi nähdä helmikuun kahdennentoista päivän postauksessa. (blogger ei suostu linkittämään.) Matontekoinspiraatio tuli samoihin aikoihin.
Tämä on ihanaa työtä, mieleen tulee kaikenlaista ja kuteet tuoksuvat järvelle. Keskustan vaate oli moneen kertaan parsittu, viimein sitten leikattu matonkuteeksi.

Ihankuinmaalla

Niin ystävätkin sanovat. Comme à la campagne. Mitäs tässä haikailemaan, yhtä kylmäkin. Hetken murto-osan ajatus, emalikattilan kolinasta.

Hyvää viikonloppua

Valon päivä

Yllätyksestä selvittyäni nautin tästä talvesta. Tarvitaan vain muutamia konsteja :

- "Hänellä oli tuo yksinkertainen, mutta harvinaislaatuinen taito : hän osasi pysytellä lämpimänä omin neuvoin ; hän keräsi lämmön ympärilleen, makasi liikkumatta ja piti tarkoin vaarin, ettei nähnyt unia." (Muumilaakson marraskuu)

- saippua, josta tykkää

- kukkavoiteet (ostan Oriveden Löytötexistä kesällä) kehäkukkaa ja arnikkia, halkeileviin sääriin ja kirvelevään ihoon

- vaatekerrokset, tieto siitä, että osaisi olla vaikka tulisi vielä paljon kylmempi

- vatsa- ja selkälihakset latissimus dorsi, joilla lämmittää itsensä

- rusina-pähkinäsuklaa

- spiraalihame, keltainen paita ja bambusukkahousut, jotka pysyvät mainiosti ylhäällä

Onni myös, että lapset ovat luokilla, jotka pääsevät usein retkille, näyttelyihin, työpajoihin, esityksiin ja vaikka mihin ihme paikkoihin. Mielelläni menen mukaan, kun tarvitaan. Eilen ja tänään olimme Ranskan valtionkirjaston Casanova-näyttelyssä. Oli kerrassaan hienoa kuunnella innostuneita, tietäviä, kiinnostavasti ja persoonallisesti kertovia esittelijöitä. Casanova olikin paljon monipuolisempi mies kuin yleensä luullaan !

Nenät huurussa

Talvi tuli kuitenkin, yllätti pahan kerran ja taitaa asettua joksikin aikaa.
Harmaata päällä ja teetä mukissa.
Kukkiani säälittelen, jos pakkanen vie.
Sain nimeni takaisin, lopullisesti.