

Asioitten hoitamista, mistä ilmaantuu velvollisuuksia, ihan kummallisiakin ja absurdeja. Tapaamisia, aikatauluja, valokopioita, postitusta.
Lyhentämistä, kaventamista, nappien ompelua, korjaamista omalle väelle ja muille.
Yht'äkkiä tupa täynnä lapsia, omia ja muiden. Puistosunnuntaita, sentään.
Sitähän se toukokuu on, varmaan ihan viimeiseen päivään asti.
Eikä sitä taitaisi kestääkään ilman niitä lukuisia pyhäpäiviä. Eikä ilman niitä joitakin ihania ihmisiä, joille voi tätä kaikkea vuodattaa.