samedi 12 février 2011

Matto




Tällä viikolla otin matonkuteet esille. Tämä valmistui kolmessa päivässä, kun virkkasin aina kun kerkisin.

Siinä on mummun kolttu ja kulkukauppias Kuikalta ostettu essu, kesä- ja talviliinat, papan parempi puku (koko elämänsä ainoa) ja diagonaalihousut. Pirtin (vai porstuan - nyt en ihan muista) verhot. Tätieni lemmikinsiniset mekot, jotka heillä oli tyttösinä päällään isänsä hautajaisissa.

Siihen taisi tulla kevät, kesä, syksy ja talvi. Taivas ja hanki Suomen, synkkyys ja valo, pusikot, pellonpientareet ja mansikkamaito ... Siinä on vielä hiukan järven tuoksu.
Rakastan tätä mattoa.

Värit asettuivat noin ihan luonnostaan. (Näissä kuvissa ne vaan ovat jotenkin punaisemmat, kuin oikeasti - mikä siihen avuksi ?) Siinä on viittätoista eri kudetta. Halkaisijaksi tuli noin 90 senttiä ja kassillinen matonkudetta meni.

8 commentaires:

elinam a dit…

Jahas! Täällä on ollut samat puuhat kuin minulla täällä meneillään. Paitsi tein koreja. Mukavaa puuhaa!

himalainen a dit…

Voi mitä tarinoita matossa, aivan ihana ja että sinä vielä tiedät ja muistat eri värit ja kohdat. Tämä jos mikä on arvomatto. Mulle tuli väreistä ihan levollinen olo, että vaikka ne ovat erilaisia,niin ne on hyviä yhdessä, että ne tarvitsevat toisensa, että matossa on jännite ja rauhallisuus yhtäaikaa.

Mun mummulla oli aina tuollaisia tilkkutäkkejä, niistä näki jokaisen kolmen tädin nuoruuden, mummun leningit ja vaarin paidat ja kaiken, mikä mummulan elämään kuului. Minulla on säilynyt yksi täkki, se tuntuu tosi arvokkaalta juuri tilkkujen vuoksi.

Mulle tuli eilen ihana uuden vuoden tervehdys, olen ihan hämmentyneen iloinen, vedet silmissä. Se on mun aamu nyt.

Liivia a dit…

Kyl tulikin hieno! Ja muistot seassa kanssa.
Mun omani lojuu tuossa lattialla puolitiessään, tylsempi juttu kun on vain yksivärinen.

Jonna a dit…

Mahtavan hieno matto!

Peurankello a dit…

Vautsit kuin hieno! Äitinikin tekee meille muistomattoja. Jokainen lapsi on saanut jonkun. Itse kudoin viimeksi mattoa esikoisen potkiessa mahassa...15 vuotta sitten;) Nyt olen kutonut pöytäpuilla, erilaista ja kiehtovaa sekin.

Uusi Aamu a dit…

Hieno matto! Vielä jonain päivänä minäkin tuollaisen väsään.. Se pitäisi vaan muistaa kun vaatteita menee puhki, ettei teekään niistä rättejä.

SARI a dit…

Kiitos kaikille, ihan itsekin ällistyin, kuinka hieno tuli - ja kuinka uppouduin sen tekemiseen. Pitää hankkia ensi kesänä lisää materiaalia, joskushan niitä matonkudekasseja näkee kirppiksillä ...

Virginie Gervais-Marchal a dit…

Ca y est tu l'as fini! C'est ta grand mère qui serait contente!

Ça rend bien!