Sinne kannattaa mennä, kun ei ole kirpputoripäivä. Jäädä Garibaldin pysäkillä pois, kirkon edessä. Siellä on mukulakivikadut, kahvilat ja leipäkaupat vanhaan malliin. Ja ihmeellinen matalien talojen reunustama pihakuja. Sinne menin mittaamaan ikkunaa minulta tilattuja verhoja varten.
Sain kutsun jäädä lounaalle : vietin leppoisan ja puheliaan pari-kolmetuntisen kahden tuikituntemattoman naisen seurassa.
Sain kukkivat rosmariininoksat mukaan.
Tänään oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä.
Voiko tällaista tapahtua ?
4 commentaires:
Hei kiitos vinkistä! Seuraavan kerran kun tulen Pariisiin, tuo pitää käydä kurkkaamassa, samoin kuin aiemmin mainitsemasi kävelyreitti. Ja putiikkisi!
Hyvää viikonloppua!
Pariisissa voi tapahtua mitä vaan! Nyt on vaara että alan ruikuttamaan...niin niin kovasti tahtoisin olla siellä juuri nyt, ja kokonaan.
Kuullosti kovin ihanalta päivältä, ja luin ihan hiljan jostain toisaalta samoista kujista ja mukulakivistä ja ruksailin paikan listaani. Siitä kirppiksestä minä en niin välitä, kertakäyminen joskus kauan sitten riitti. Ehkä.
Niin, säästä vielä. Olin siellä näihin aikoihin pari vuotta sitten, ja oli toivottoman kylmä ja raaka keli. Kylmempi kuin Suomessa nyt. Että sikälikin kaikka näyttää olevan mahdollista.
Ihanaa kun arjessa tpahtuu niin kauniita aarrehetkiä...
ps näistä postauksistasi saisi suloisen kirjan...
Anniina, hyvää viikonloppua sinullekin. Toivottavasti käyt seuraavalla kerralla kurkkaamassa :)
Nuo nurkat olivat samaan tapaan toiselta aikakaudelta kuin Le Havre - elokuvassa.
Liivia, minäkään en siitä kirppiksestä välitä. Meni hetki ennenkuin tunnistin paikan samaksi,kun kaikki metalliverhot olivat kiinni.
Sään puolesta Pariisi on täysin arvaamaton paikka.
Maria, aarrehetkiä tosiaan - annoin itselleni taas vähän lomaa aukioloajasta.
Enregistrer un commentaire