samedi 21 mai 2016

Auf dem Gebirge

Tiistaina metro mateli.
Keskiviikkona tuuli heitti plataaninkarvaa silmät täyteen.
Torstaina Tanztheater Wuppertal, kenraaliharjoitus, Théâtre du Châtelet. Onni, liikutus ja haltioituminen.
Perjantaina naapurin osteopaatti korjaili selkääni parin asiakkaan välillä.
Tänään pihassa kukkii ruusu ja lemmikki. Lupaa lämmintä ja ukkosta.

4 commentaires:

Marja a dit…

Täällä kukkivat omenapuut. Kohta syreenit. Lämmin.

Laura a dit…

Ystävä suositteli juuri Pina Bauschista kertovaa dokumenttia, on kuulemma hurjan hieno. Pitäisi etsiä se käsiin jostain. Hauskaa, että sama nainen tulee nyt täälläkin vastaan – en ollut hänestä aiemmin kuullutkaan.

SARI a dit…

Pina Bausch, tanssiteatterin äiti - voisi ehkä sanoa. Opettajani on ollut ryhmän tanssijana.

En ollut koskaan nähnyt ainoatakaan esitystä näyttämöllä, enkä uskonut koskaan näkevänikään. Tämä oli käsittämätön onni. Mukana oli yksi "vanhimmista" ryhmän tanssijoista, jonka workshopiin osallistuin noin 25 vuotta sitten ensimmäisinä Pariisinvuosinani.

Olisikohan kyseessä Wim Wendersin dokumentti. Netistä saattaa löytyä. Katsoin sen kerran, mutta ilman tekstitystä, en ymmärtänyt saksankielisiä osuuksia.

Kirjailijatar a dit…

Minulla sama, olen katsonut tuon dokkarin ilman teksitystä, enkä ymmärtänyt mitään. Mutta olihan siinä tanssin kieli, sen ymmärsin ja siitä haltioiduin. Onni, että sait nähdä tuon esityksen.