Valtava kassillinen kankaita ja vanhoja hepeniä tuolla ulkosalla - järkytys selkänikamille.
Kymmenen minuutin lumisade.
Mahdollisuus.
Pätkälukemiset. Asiayhteydet.
Carte blanche à Raimund Hoghe. Ja hieno lause : "Jeter son corps dans la bataille." (Pasolini)
Ollaan nukuttu pitkään ja katsottu televisiosta hömppää.
9 commentaires:
Oih, mikä on kankaiden tarina?
Suomesta puuttuu tuo pariisilainen tapa jättää tavaraa kadunkulmille...
Täällä aurinkoa tänään. Vihdoin. Olen kuolla tylsyyteen.
Aion järjestää viikonlopulle poikkeavaa ohjelmaa. Villiintyä vihdoinkin.
Ihan luonnonhelmassa.
Nikadora
Kuulostaa täydelliseltä, kaikki tuo. Ja ihailen noita kankaita, tekisi mieli hypistellä tuota pinoa, melkein tunnen sormen päissäni kankaiden karheuden. Täällä on ollut tuota räntäsadetta viime aikoina ihan riittämiin, nyt saisi jo tulla kevät!
Luulen, että kankaat sun muut oli heivattu kadulle tuossa vähän matkan päässä sijatsevasta vaatesuunnittelijan makasiinista. Hän työskentelee (tai on ainakin jossain vaiheessa työskennellyt) hiukan samoin kuin minä : vanhoja materiaaleja uuteen käyttötarkoitukseen. Materiaalit haisivat varsin tunkkaiselle. Viime viikolla tuli pestyä osa.
Joitain kevätjuttuja niistä voisi tehdäkin !
Kyllä onkin kauniita kankaita ja nuo valkoiset pitsijututkin- hienot läydöt, toivottavasti selkä tokeentui.
Viitsisitkö suomentaa mulle tuon Pasolinin lauseen, kiinnostaa. Kävin kerran Roomassa Pasolinin nurkilla nuuskimassa ja sen jälkeen nuuskin hänestä vähän enemmänkin, erityinen tyyppi oli.
Onnistuin laittamaan selän kutakuinkin kuntoon omatoimisella osteopatialla ja loppu korjaantui tanssitunneilla.
Lauseen voi kääntää "Heittää ruumiinsa taisteluun."
(Löysin alkuperäisen : "Gettare il mio corpo nella lotta" - Poeta delle Ceneri)
Sellaista on ollut tällä viikolla ja se tuntuu hyvin usein oikealta tavalta reagoida. Eräässä lehtiartikkelissa Daido Moriyama kertoi intuitiivisesta tavastaan valokuvata ja siteerasi Bruce Leetä : "Älä harkitse. Tyydy tuntemaan." Siinä on minusta jotakin samaa.
Luin Pasolinin viimeiseksi jääneen haastattelun jokin aika sitten. Pitäisi tutkia lisää, erityiset tyypit ovat aina kiinnostavia. Ferraran elokuvan olisin halunnut nähdä.
Kävi tuuri, poikkesin kauppareissulla kirjakauppaan ja löysin Pasolinin tekstin kokonaisuudessaan. Ranskaksi : Qui je suis. Eli Kuka olen.
Olipa täyteläinen vastaus, kiitos. Niin kaunista kuin ranska onkin , tuo alkuperäinen saa syömmein läpättämään- italia kuullostaa aina runoudelta.
Jään miettimään Bruce Leen sanomaa.
Löysin siitäkin alkuperäisen : " Don't think. Feel. It's like a finger pointing at the moon. Do not concentrate on the finger, or you will miss all of the heavenly glory."
Jotenkin näin : "Älä ajattele. Tunne. Se on kuin kuuta osoittava sormi. Älä keskity sormeen tai menetät kaiken taivaallisesta loistosta."
Huomasin, että olen postannut tämän - tietämättäni - Pasolinin syntymäpäivänä.
Enregistrer un commentaire