Kotona !
Tiedät olevasi Pariisissa, kun kuulet lentokenttävirkailijattaren laukovan suoria sanoja antaumuksella. Kun näet kesämekkoisen pariisittaren laskettavan polkupyörällä taksin kanssa kilpaa, kiilakorot jalassa, tukka tuulessa ja hymy huulilla - kello 22.30. Kun huomaat samat spurgut, samoilla kulmilla. 25°C yöllä.
4 commentaires:
Ihana kirjoitus!!!!
Jäin miettimään mistä tunnistan tämän nykyisen, entisen kotikaupunkini. Ehkä siitä, miten samat naiset polkupyöräilevät kesät talvet samat villatumput käsisssään ja pyöräilykypärät tarakalla. Ja eräästä hymyilevästä naisesta, joka vuodesta toiseen seisoo suuren kauppaketjun edessä ja myy saunavihtoja ja villasukkia.
Minäkin hehkutan kirjoitukselle! Luin oikein kahdesti ja tuumailin. Ja pienen välähdyksen näin itseni täällä; se hulmuhelma pyörällä kiilakorot jalassa, meidän kylällä minä saatan olla se näky. Ilman kypärää tietysti...sinä päivänä jätän pyörän lopullisesti talliin, jos kypärä on pakko laittaa päähän.
hei, kiva kuulla, että olette turvallisesti perillä. Ja edellisestä postauksesta päätellen teillä on ollut aivan huikea loma, siitäkin iloitsen.
Tuli tuosta länkipohja kyltistä mieleen, kun oltiin joskus naperoina siellä heppaleirillä ja käytiin uimassa siinä tien vieressä olevalla rannalla, missä on se pikkukioski-kahvila.
Celia : Kiitos. Joitakin asioita huomaa jotenkin terävämmin, kun on vähän aikaa pois.
Liivia : Tuota kypäräjuttua en tullut ajatelleeksikaan, täällä niitä todellakin näkee aika harvoin.
Solen : Huikea loma oli, joo. Nuo kyltit ovat Vinkiäntiellä Västilässä. Toiseksi viimeinen kuva on Västinraitin (pikkuinen kärrytie) uimalasta, perille täytyy löytää tiensä kinttupolkua, pitkin pellonlaitaa.
Enregistrer un commentaire