Muutamaa minuuttia ennen asiakkaan soittoa valmistuneet tyynynpäälliset.
Ystävän tuoma ruusu.
Hassut löydöt kadulta : bonbonnière, kanneton teepannu, kaksi valtavaa emalikattilaa.
Etsin Sarvikuonoa ja löysin, sen lisäksi, Epävarmuuden ylistyksen.
( Mitä sanoitkaan, Tuutikki ? )
Huomenna ei tarvitse rientää aikaisin mihinkään.
P.S. Huomasin juuri, että kirja on suomennettu nimellä Epävarmuuden viisaus.
6 commentaires:
Kiitos kirjavihjeestä se tuli kuin lahjana olen kaivannut jotain tuollaista tähän aikaan jota kuljen .Olen iloinen kun kirjoitat tätä postia tänne Sari ilahdun ja oivallan jotain uuttakin joka kerta kun piipahdan täällä.
Voisin siteerata Mariaa edellä :-) Tykkään sun postauksista ja lukuideat poimin ylös.
Kiitos kirjavinkistä. Sen lisäksi silmiin sattui tuo mustavalkoinen liina tai pöytälevy? Upea!
Kiitos, tytöt kommenteista. Ohhoh ! Kiva, jos täältä jotain uutta löytyy.
Kirja on tosiaan lukemisen arvoinen. Divarista poimin, tietämättä siitä mitään - takakannen teksti oli kiinnostava.
Tuo (melkein joka kuvassa näkyvä) keittiön pöytäliina on muutaman vuoden takainen kirppislöytö Suomesta. Kunnon vahakangasta ei useinkaan osu kohdalle, tuo on kestävää (ruotsalaista) laatua.
Mistähän pariisilainen tapa "jättää" kaduille tavaraa--melkein mitä tahansa, juontaa juurensa? Se on hyvin antoisa ja mielenkiintoinen. Olen kateellinen =)
Nikadora
Nikadora :
1) useimmiten tavarat odottavat kadulla noutajaa - eli pientä vihreää kuorma-autoa, joka kiertelee kortteleita kahdesti päivässä ja kerää tavarat joista on ilmoitettu. Tavarat saa kyllä korjata kuka tahansa, jos sattuu kiinnostamaan, ei se ketään haittaa, kaatopaikalle ne menee.
2) jotkut eivät siltikään vaivaudu ilmoittelemaan, vaan lataavat ylimääräiset kamat kadulle ja siinähän sitten ovat - joskus aika kauankin. Jotkut laittavat tarkoituksella, että tarvitsevat ottaisivat esim. puhtaita siististi taiteltuja vaatteita. Täällä ei ole Suomen kirppishalleja vastaavia systeemejä ollenkaan ja korttelikirppiksiäkin suht harvoin.
Enregistrer un commentaire