Ja niitä, joita kovasti suunnitellaan ja jotka syystä tai toisesta eivät toteudu koskaan, tai ei ainakaan sillä tavoin, kun on suunniteltu.
Ja niitä, joita päivän mittaan tulee vastaan, tuttuja ja tuntemattomia, enemmän tai vähemmän yllätyksellisiä.
Ja sitten niitä, joita kainosti toivoo. Ihminen, jota ajattelee - joskus vähemmän, joskus enemmän. Joka sitten on siinä. Ja kaikki tuntuu niin luonnolliselta ja taianomaiselta yhtaikaa. Ja kun
kuulen : "Tulen käymään, en tiedä milloin, mutta tulen." Tiedän, että se on totta.
Näin tänään. Aamun päämäärättömän kuljeskelun ansiosta (joka jälkikäteen ajatellen ei sitä ollutkaan - niin ainakin haluan ajatella). Ennen raekuuroa, kun paistoi aurinko ja alkoi toinen lomaviikko.
7 commentaires:
Voi miten pidän tästä postistasi Sari!Luen sitä uudelleen ja uudelleen ja nautin.Noin elämä on - juuri noin.
Hyvää loman jatkoa sinulle.
Kiitos, Maria.
Minäkin pidän niin tästä tekstistä, se rauhoittaa, auttaa ymmärtämään. Ihana kun kirjoitit tämän tänne. Kiitos!
Kiitos, Himalainen. Minusta joskus on suorastaan ihme, miten voi törmätä tuttuun jossakin. Ajattelen kulkureittejäni ennen kohtaamista, miksi ja miten saatoinkin kuluttaa aikani siihen asti niin että en ollut siinä paikassa yhtään aikaisemmin tai myöhemmin. Mysteeri.
Hei vielä, tuli mieleen tuo kulkureitit ja kohtaamiset, miten välillä just ihan hämmentää, että jokin tapahtuu tietyllä hetkellä. Luin netistä, että joku oli tehnyt väitöskirjan sattumasta :)
Intensiivinen kuva tytöstä.
Tekstisi riveiltä ja niiden väleistä luen, että aurinko on siellä jossakin muuallakin kuin taivaalla. Tuli niin hyvä olo tästä.
Liivia : kuva on mainos. Gallerian, joka tekee vanhoilla konsteilla potretteja. Toisella puolella lukee : "saat mukaasi ambrotyypin".
En tiedä luetko rivien väleistä enemmän kuin siellä lukeekaan ;)
Enregistrer un commentaire