Château de Versailles puistoineen. Mittasuhteet ovat ihan käsittämättömät. Olin ihan ensimmäistä kertaa (kolmen koululoukan matkassa) ja päivä oli kaikin puolin upea.
Siellä onkin duunia ruohonleikkaajalle. Versailles on ollut listalla jokaisella Pariisin reissulla, mutta vieläkään en ole sinne ehtinyt. En edes viime talvena, vaikka aikaa 'muka' oli. Mutta hyvä niin, sillä taannoin luin hienon tutkimuksen hovin elämästä kaikkine nyansseineen sekä yhden historiallisen romaanin, joka myös liikkui Versaillesissa. Kun nyt menen -sitten kun ennätän-saan paikasta varmasti enemmän irti ja katson toisenlaisesta näkökulmasta.
Oi, minullakin Versailles on ollut listalla, kun olen käynyt Pariisissa, mutten minäkään sinne ole vielä päässyt. Luin nuorena valtavasti historiallisia romaaneja Aurinkokuninkaan ajasta ja siitä on jäänyt sellainen olo, että Versailles olisi vielä joskus koettava. Ihanaa, kun elämässä on niin paljon paikkoja, jonne voi vielä matkustaa ensimmäistä kertaa.
Linna ja koko alue ovat niin valtavat, että siellä menisi varmaan monta päivää kaiken katsomiseen. Näillä kouluretkillä ei tule mitään suorituspaineita näkemisen suhteen, kun pääasiallisin tehtävä on pitää joukot kasassa.
Kannattaakin varmaan tutustua etukäteen ja suunnitella hiukan, jos menee visiitille. Näin kun menin ihan pystymetsästä, niin linnan hienoin osa minusta oli la Galerie des Glaces "peilisali" - valoisin, ilmavin ja kevein tuon kaiken barokkirunsauden keskellä. Puutarhassa yllätyin siitä, että pensasaitalabyrintit ovat tosiaan niin korkeita, kuin kolmannessa kuvassa.
Remonttia näkyi olevan meneillään siellä, täällä. Suihkulähteet eivät olleet toiminnassa. Vesialtaassa uiskenteli valtavia karppeja.
Ihana päivä, otin jo pestin ensi vuoden reissulle.
Katselimme taidehistorian kurssilla kuvia puutarhasta ja se tuntui olevan kokonaan jotenkin - liikaa. Mutta näissä kuvissa se näyttää lähestyttävältä, mahdolliselta.
Kun muutin Ranskaan -97 asuimme kävelymatkan päässä Versaillen puistosta. Kävin siellä usein pyörä- ja kävelylenkeillä päivisin kun mies oli töissä tai opiskelemassa.
Myöhemmin kun asuimme Puteaux'ssa ajoimme usein autolla tuonne varsinkin sunnuntaisin. Esikoinen oppi kävelemään siellä Marie Antoinetten farmin nurkilla. Muistan sen niin hyvin, lauma japanilaisia kuvasi pientä valkotukkaista poikaa jolla oli Teletappi -lippis;)
Heh, erilainen nainen ilmoittautuu! Me rynnättiin Versaillesiin heti ensimmäisellä viikolla muutettuamme Pariisiin! Sinäänsä älytöntä, sillä lämpöä oli yli 30, kuopus hieman yli kolmeviikkoinen rääpäle ja koko perhe taatusti hieman pöllämystynyt kaikesta, mutta oli jotenkin "pakko" aloittaa uusi elämä täysillä. Kävimme kylläkin tutkimassa linnan uudestaan neljän vuoden päästä hieman ennen poismuttoamme - lapset olivat kasvaneet, lompsottelimme palatsin absurdiuudessa rauhassa ja makustellen. Kiitos näistä kuvista, kauniit muistot heräsivät henkiin!
9 commentaires:
Uskomattoman kaunis paikka!Ensi kerralla pakko päästä tuonne ruohikolle ihmettelemään...
Siellä onkin duunia ruohonleikkaajalle.
Versailles on ollut listalla jokaisella Pariisin reissulla, mutta vieläkään en ole sinne ehtinyt. En edes viime talvena, vaikka aikaa 'muka' oli.
Mutta hyvä niin, sillä taannoin luin hienon tutkimuksen hovin elämästä kaikkine nyansseineen sekä yhden historiallisen romaanin, joka myös liikkui Versaillesissa. Kun nyt menen -sitten kun ennätän-saan paikasta varmasti enemmän irti ja katson toisenlaisesta näkökulmasta.
Ihmeellinen vesi.
Oi, minullakin Versailles on ollut listalla, kun olen käynyt Pariisissa, mutten minäkään sinne ole vielä päässyt. Luin nuorena valtavasti historiallisia romaaneja Aurinkokuninkaan ajasta ja siitä on jäänyt sellainen olo, että Versailles olisi vielä joskus koettava. Ihanaa, kun elämässä on niin paljon paikkoja, jonne voi vielä matkustaa ensimmäistä kertaa.
Tuonne haluan joskus...upean puisto!
Tunnustan minäkin, että kokematta on linna...
Linna ja koko alue ovat niin valtavat, että siellä menisi varmaan monta päivää kaiken katsomiseen. Näillä kouluretkillä ei tule mitään suorituspaineita näkemisen suhteen, kun pääasiallisin tehtävä on pitää joukot kasassa.
Kannattaakin varmaan tutustua etukäteen ja suunnitella hiukan, jos menee visiitille. Näin kun menin ihan pystymetsästä, niin linnan hienoin osa minusta oli la Galerie des Glaces "peilisali" - valoisin, ilmavin ja kevein tuon kaiken barokkirunsauden keskellä.
Puutarhassa yllätyin siitä, että pensasaitalabyrintit ovat tosiaan niin korkeita, kuin kolmannessa kuvassa.
Remonttia näkyi olevan meneillään siellä, täällä. Suihkulähteet eivät olleet toiminnassa. Vesialtaassa uiskenteli valtavia karppeja.
Ihana päivä, otin jo pestin ensi vuoden reissulle.
Katselimme taidehistorian kurssilla kuvia puutarhasta ja se tuntui olevan kokonaan jotenkin - liikaa. Mutta näissä kuvissa se näyttää lähestyttävältä, mahdolliselta.
Varsinkin tuo puukuva!
Kun muutin Ranskaan -97 asuimme kävelymatkan päässä Versaillen puistosta. Kävin siellä usein pyörä- ja kävelylenkeillä päivisin kun mies oli töissä tai opiskelemassa.
Myöhemmin kun asuimme Puteaux'ssa ajoimme usein autolla tuonne varsinkin sunnuntaisin. Esikoinen oppi kävelemään siellä Marie Antoinetten farmin nurkilla. Muistan sen niin hyvin, lauma japanilaisia kuvasi pientä valkotukkaista poikaa jolla oli Teletappi -lippis;)
Heh, erilainen nainen ilmoittautuu! Me rynnättiin Versaillesiin heti ensimmäisellä viikolla muutettuamme Pariisiin! Sinäänsä älytöntä, sillä lämpöä oli yli 30, kuopus hieman yli kolmeviikkoinen rääpäle ja koko perhe taatusti hieman pöllämystynyt kaikesta, mutta oli jotenkin "pakko" aloittaa uusi elämä täysillä. Kävimme kylläkin tutkimassa linnan uudestaan neljän vuoden päästä hieman ennen poismuttoamme - lapset olivat kasvaneet, lompsottelimme palatsin absurdiuudessa rauhassa ja makustellen. Kiitos näistä kuvista, kauniit muistot heräsivät henkiin!
Enregistrer un commentaire