Aika erikoislaatuinen tunnelma siellä, ja ihmeellinen utuinen valo. Peipponen lauloi ja moottorisaha soi aika ajoin. Tänään tiedän muutaman asian enemmän kuin eilen.
Ooh, eipä ollut noin kukkaisaa kun me siellä käytiin. Vaan omituinen tunnelma oli silloinkin. Käsittämättömän upeita yksityiskohtia tuolla hautuumaalla kyllä on. Tuo kuva seinähahmosta, enkeli taisi olla (nyt en näe kuvaa), on hieno!
Harvassa siellä kukat olivat nytkin, siksi tuo vaaleanpunainen pilvi oli aika yllätys.
Päädyin tuonne, kun rupesin tutkimaan eilisen postauksen Louise Micheliä. Pariisin proletaarivallankumous vuonna 1871 päättyi taisteluun Père-Lachaisessa, jossa Versailles'n joukot löivät Pariisin kommuunin kansalaiskaartin (jossa oli siis myös naistaistelijoita, kuten Louise Michel). 147 "communardia" ammuttiin hautausmaan muuria vasten ja heitettiin muurin juurelle kaivettuun joukkohautaan. Tuota muuria menin katsomaan, sen nimi on le Mur de Fédérés. Otin kuvan, josta ei tullut niin hyvä.
Tämä kuvassa näkyvä muuri on viereisessä puistossa (square Samuel-de-Champlain). Se on rakennettu 1909 sen alkuperäisen teloitusmuurin kivistä, joissakin on nähtävissä luodinjälkiä. Se on vallankumouksen uhrien - kymmeniä tuhansia - muistomerkki. Tarkempia kuvia löytyy netistä.
Alakulmassa on Victor Hugon lause ( vapaasti käännettynä ): Mitä pyydämme tulevaisuudelta, mitä siltä haluamme - oikeutta, ei kostoa.
Louise Michel pidätettiin ja vietiin vankeuteen Kaledoniaan, muutaman tuhannen muun joukossa.
Hänen aatetovereihinsa kuului muuan Eugène Pottier, joka vuonna 1871 viimeisteli l'Internationalen - eli Kansainvälisen - tekstin.
Tämän kaiken ja vielä vähän muutakin opin eilen ja tänään.
en kestä, huikea vaaleanpunainen kukkapilvi! onpa siellä jo keväistä. täällä vielä hiukan matkaa tuohon..lupailivat jopa takatalvea.. mutta ehei, kyllä se kevät nyt on tullakseen!
Kiitos historian katsauksesta! Mielenkiintoista. Luin juuri (aloitin Pariisissa) loppuun paksun Ranskan vallankumouksesta kertovan sukutarinan Lasinpuhaltajat, mutta se kertoikin siitä ensimmäisestä vallankumouksesta, jossa Marie Antoinettekin meni. Kiinnostavaa yhtä kaikki, ja erittäin valaisevaa. Tietää vähän syitä seurauksiin.
Minä tyrmistyin tuon kukkivan puun edessä, mikä se muuten on?
Ja luin todella suurella mielenkiinnolla tuon historiakatsauksen. Paikoista saa niin paljon enemmän irti, kun tuntee niiden historiaa. Omasta Pere-Lachaisse-käynnistä on jo monta vuotta.
6 commentaires:
Ooh, eipä ollut noin kukkaisaa kun me siellä käytiin. Vaan omituinen tunnelma oli silloinkin. Käsittämättömän upeita yksityiskohtia tuolla hautuumaalla kyllä on.
Tuo kuva seinähahmosta, enkeli taisi olla (nyt en näe kuvaa), on hieno!
Samaa kuvaa ihastelin minäkin...tuossa seinällä..ja tuo käytäväkuva..:)
Harvassa siellä kukat olivat nytkin, siksi tuo vaaleanpunainen pilvi oli aika yllätys.
Päädyin tuonne, kun rupesin tutkimaan eilisen postauksen Louise Micheliä. Pariisin proletaarivallankumous vuonna 1871 päättyi taisteluun Père-Lachaisessa, jossa Versailles'n joukot löivät Pariisin kommuunin kansalaiskaartin (jossa oli siis myös naistaistelijoita, kuten Louise Michel). 147 "communardia" ammuttiin hautausmaan muuria vasten ja heitettiin muurin juurelle kaivettuun joukkohautaan. Tuota muuria menin katsomaan, sen nimi on le Mur de Fédérés. Otin kuvan, josta ei tullut niin hyvä.
Tämä kuvassa näkyvä muuri on viereisessä puistossa (square Samuel-de-Champlain). Se on rakennettu 1909 sen alkuperäisen teloitusmuurin kivistä, joissakin on nähtävissä luodinjälkiä. Se on vallankumouksen uhrien - kymmeniä tuhansia - muistomerkki. Tarkempia kuvia löytyy netistä.
Alakulmassa on Victor Hugon lause ( vapaasti käännettynä ): Mitä pyydämme tulevaisuudelta, mitä siltä haluamme - oikeutta, ei kostoa.
Louise Michel pidätettiin ja vietiin vankeuteen Kaledoniaan, muutaman tuhannen muun joukossa.
Hänen aatetovereihinsa kuului muuan Eugène Pottier, joka vuonna 1871 viimeisteli l'Internationalen - eli Kansainvälisen - tekstin.
Tämän kaiken ja vielä vähän muutakin opin eilen ja tänään.
en kestä, huikea vaaleanpunainen kukkapilvi! onpa siellä jo keväistä. täällä vielä hiukan matkaa tuohon..lupailivat jopa takatalvea.. mutta ehei, kyllä se kevät nyt on tullakseen!
Kiitos historian katsauksesta!
Mielenkiintoista.
Luin juuri (aloitin Pariisissa) loppuun paksun Ranskan vallankumouksesta kertovan sukutarinan Lasinpuhaltajat, mutta se kertoikin siitä ensimmäisestä vallankumouksesta, jossa Marie Antoinettekin meni. Kiinnostavaa yhtä kaikki, ja erittäin valaisevaa. Tietää vähän syitä seurauksiin.
Minä tyrmistyin tuon kukkivan puun edessä, mikä se muuten on?
Ja luin todella suurella mielenkiinnolla tuon historiakatsauksen. Paikoista saa niin paljon enemmän irti, kun tuntee niiden historiaa. Omasta Pere-Lachaisse-käynnistä on jo monta vuotta.
Enregistrer un commentaire