Viikonloppu oli lempeä myös.Korttelikirppikseltä löytyi tarpeellista ja tänä aamuna kadulta ennestään keltaiseen huusholliini sopiva kananpojanvärinen räsymatto. (Tuon toisen maton nimi voisi olla vaikka napakymppi.)
Eilen tulimme puistosta annansilmät, begoniat ja rönsyliljat kainalossa.
Luin aamusella kiinnostavasta kirjasta : " L'engendrement de la vie est une oeuvre de lumière."
Aurinko tulee lounaspöytään.
Viikon vanha kukkakimppu elää pöydällä omaa elämäänsä, terälehdet lakastuvat, siemenet tuleentuvat.
Ikkunat ovat selällään.
Ei huvita aloittaa joulutyynyjen tekoa.
Tykkään tästä.
Huomenna on kouluissa lakkopäivä.
3 commentaires:
Lempeä on ihana sana.Kuvasi ovat myös lempeitä.Joulu tuli itselleni mieleen ohimennen aamulla jolloin jouduin ensimmäisen kerran kaivamaan tumput fillarin ajamiseen käsiini.Pian lokakuu viimeinen syyskuukausi,mihin syksykin jo menee ...Sinulla on ollut kirppisonnea kukkuramitalla:D
♥
Lempeä ja kaunis on tuo eka kuvakin erityisesti. Katselin sitä kauan.
Sinulla kiva paita. Ja ihailen kun teet tuollaisia matto löytöjä noin vaan ja vaikka mitä.
Meillä ollut myös kesäinen syyskuu mutta sumuisena ne päivät alkaa ja sitten kirkastuu auringoksi, tyypillistä täällä. Joulu on jossain hyvin, hyvin kaukana, niin ainakin minusta tuntuu.
Enregistrer un commentaire