samedi 2 avril 2011

Perin kummallista

Matkalaukku saapui Pyreneiltä.
Naapurin perhe muuttaa hiukan edemmäksi.
Ne, mitkä piti olla eivät olleetkaan. Oli muuta. Olin oikeassa paikassa väärään aikaan, enkä vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui. Järjestelin kaikenlaista turhan takia.
Hiihtovehkeet on palautettu.
Opin uuden lauseen : Fluctuat nec mergitur.
Ystävä tuli Suomesta.
Saimme lopulta myös opettajan jääkaappiin unohtuneen Pyreneiden juuston maisteltavaksi.
Kirjoitin muistiin viime yönä (vai olikohan se jo aamu) näkemäni unen.
Tänään oli niin lämmintä ja kaunista.
Meillä tuoksuu mausteet. Ja hyasintit. Huomenna leivon piparkakkuja ja kaneliässiä.

6 commentaires:

Liivia a dit…

Himputti, että on kodikasta tuossa!

Yksi ässä menis tässä just kivasti kahvini kanssa. Mutta meiltä ei löydy keksin murustakaan.

Maria a dit…

Haa -meilläkin pipari taikina jää- kaapissa odottamassa leipomista.On jännä tunne olla oikeassa paikassa vääränä päivänä .Koin sen itse viime viikolla kun menin lääkäriin keskiviikkona joka olikin tiistai...
pidän niin tuosta kuvastasi.

SARI a dit…

Meillä onkin yleensä näin hmm ... "kodikasta".

Anonyme a dit…

Eikös toi teksti ole Pariisin vaakunassakin laivan alla?
Keinuu muttei uppoa vai miten se meni.

himalainen a dit…

Noista kolmesta viimeisestä rivistä tuli ihan jotenkin niin lämpöinen mausteinen olo, kaikki kauniit asiat siinä yhdessä ja tämä kuva on niin kodikas, ihana, siinä on kaikki lämpö ja hetken leppoisuus.

SARI a dit…

Piilomaja : Onpa hyvinkin, se on Pariisin kaupungin tunnuslause, motto siis "devise". Aallot lyövät mutta aina vaan kelluu. Kyllä se minullekin käy. Sain sen evästykseksi matkalle Oikeuspalatsiin, jossa sitten tosiaan olin väärään aikaan, mutta eipä tuo niin haitannut.

Himalainen : lauantai olikin ihan epätavallisen lämpöinen päivä. Nyt on taas tavallisen vilpoista.