Joulukuu

Kortti, niin nätti.

Leutoa. Kevätlintu laulaa aamuisin katoilla. 

Viikko ilman lämmintä vettä. 

Kolme viikkoa tanssia. Mielen ja ruumiin joka-aamuinen riemuvoitto.

Muutamia syntymäpäiviä. Metromatka raskaasti aseistettujen nuorten sotilaitten keskellä.

Aprikoosipuu ja salkoruusu kukkivat. 

Kauniilla asiakkaalla riikinkukonsulka korvassa. Lokit huutavat silloin.

Takaraivossa jäytävä huoli lapsista, huoli maailmasta. En osaa lopettaa uutisten lukemista.

Sepelkyyhkyt nokkivat aprikoosipuun uusia lehtiä. 

Kirjakauppojen tuoksu.

"

- Sanotaan pelkoon tottuvan. Onko siinä perää ?
- Alä hitto totu sellasee ! Se on huono kaver. Sitä pittää ain potkii poispäi.

Väinö Linna, Tuntematon sotilas 

Aamu toisessa korttelissa

Sain ostettua puuttuvan nauhanpätkän, rullan viimeiset 50 cm. Katselin toisia kulmi, nenällisiä kippoja, laajempaa taivasta. Kahistelin keltaisia lehmuksenlehtiä Place Charles-Dullinilla. (Tällä viikolla kuljin toisenkin viehättävän aukion kautta : Place Saint-Georges.)Löysin punaisen kehyksen. Minulta kysyttiin tietä. Päätin palata mutkan kautta. Minulle tarjottiin kahvit, esiteltiin kiinnostava taiteilija sekä taiteilijatalo, Villa des Arts.

Tuntuu, että uusi kuu vaihtoi vireen. Pitkästä aikaa inspiroi.

Kirjoitin tämän ennen kuin aukaisin uutissivun. Olen järkyttynyt ja sanaton.

Marras

Loman luonteessa ei tapahtunut radikaalia muutosta, mutta siihen ehti tottua. Tänään tuli mieleen sanat "sadan vuoden yksinäisyys". Ehkä ensi viikolla tapaan ihmisiä. Huomenna soi kello kuusi.

*

Lapsenvahtina. Torakantorjujan ja putkimiehen vahtina. 
Asiakkaita, jotka ihastelevat kaiken eivätkä osta mitään.
Aika menee nukkumiseen, siivoamiseen, tiskaamiseen ynnä pyykinpesuun.
Kurpitsa odottaa yhä.
Paska loma, ainakin tähän asti.