Hän jäi soittelemaan lehdellä

Mitä se nyt sitten tarkoittikaan...

Ihanat naiset

Positiivinen lauantai, ihania vieraita ja yllätysvieraita.

Ensimmäinen oikeasti tapaamani blogituttavuus, Stazzy - kiva, kun kävit ! Muita on tulossa, tästä tulee hauskaa ...

Magalie ja Cecilia, stylisti ja modelisti, työtoverini yhdessä projektissa - meillä pelasi niin hyvin yhteen. Ja nyt en ollut nähnyt heitä vuosiin. Ihanat siskokset, käykää useammin !
Isabelle, naapurini kävi saippuaostoksilla; Terttu Lappikahvilasta, muuten vaan.
Oli niin mukava päivä , ettei haitannut vaikka kaksi kassia jäi vielä ompelematta.

Laulu katupoikien ...

... kätköissä Sörkän laitakatujen. Violet ja mä. Täältä löytyikin aivan hulvaton versio, ja toinenkin, pystyisiköhän itse tuohon ?

Kiva hotelli

Tiedoksi kaikille Pariisiinjoskustulijoille. Tämä hotelli on tässä nurkalla, kohtuuhintainen, viihtyisä, tutut hotellinpitäjät, vielä saattaa olla huoneissa mun tekemiä verhoja, huoneet ovat muutenkin persoonalliset, tuollainen ihana sisäpiha ja mitä vielä. Kävin siellä juuri yhtä varausta hoitelemassa...

Nämä sievät kankaat löysin tänä aamuna, tarvitsinkin jonkinlaista nukenmekkokangasta.

Aitaa sarka ja aitaa kaks ...

Tässä huseeratessani ikkunoitten kimpussa pari päivää, ohikulkijat sanoivat : " Vous ne vous arrêtez jamais de travailler." "Vous êtes toujours souriante, vous ne vous plaignez jamais..."

Tosi on, että tykkään työnteosta, että yritän hymyillä, olla valittamatta, murehtimatta, katkeroitumatta ... olla tyytyväinen.
Tosi on myös, että ajattelen heitä - isoisovanhempiani - joka päivä. Verrattuna siihen, mitä he ovat kestäneet, omat huolet tuntuvat niin mitättömiltä.

Nämä kuvat ovat minulla ompelukoneen päällä, käden ulottuvilla, samassa kirjekuoressa kuin tämä runo. Siinä on koko elämä.

Taidanpa linkittää sen tuohon viereen.