dimanche 25 janvier 2009

Ei kohden koskaan







Ensin kuvat, sitten valitus. Joskus meinaa epätoivo iskeä. Meidän perheessä kun tuntuu ihan mahdottomalta sellainen olotila, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Kun tekisi töitä, joku haluaa puistoon - kun ollaan puistossa, joku ei pääse haluamaansa härveliin, jollain on huuli veressä, joku haluaa lähteä, joku haluaa jäädä - kotimatkalla, jollain ei ole niin paljon keppejä kuin toisella, joku kaatuu, joku ei jaksa kävellä - kotona, kun haluaisi imuroida LOPULTA siivotun huoneen, jollain on nälkä, jollain on jano - kun on ruoka valmiina, jollain ei ole nälkä, joku nukkuu, ja herää syömään, kun on jo syöty... ja sitä rataa. Tänään.

Puistossa oli pieniä tuoksuvia pensaita ja joitakin puita kukassa.
Hyvää alkavaa viikkoa.







10 commentaires:

Merja a dit…

Näin se juuri on. Ymmärrän. Täydestä sydämestä.

Kaunis kuvasarja.

AnniKainen a dit…

Kuulostaa ihan lapsiperheen arjelta, tutulta. Tosin meillä on jo meno hiljentynyt kun suurin osa (kaksi kolmesta) on jo maailmalla, huokaus.

Teillä jo kukkia puissa? Kauniita nuo talvisen värittömät kuvat.

Hyvää viikonalkua :)

AnniKainen a dit…

Lisäys: tuo minun huokaus on haikeudella lausuttu vai pitääkö sanoa henkäisty :)

Liivia a dit…

Mitä kuvia ja värejä! Voi kun tykkään näistä! Hyvä Sari!

Ymmärrän isommassa peerheess'ä eriävät mielet. Meidän pikkuperheessä on helppoa; minä päätän, ja muille kelpaa:)

Sari a dit…

Kiitos kaikille.
Noissa väreissä hermo lepäsi. Yksissä puissa oli vanhoja omenia ja toisissa pieniä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, yllätys minullekin, kun on aika vilpoista ollut.

violet a dit…

Minäkin kiittelen kauniista kuvista.

Ja kyllä, ei ole kohden koskaan täälläkään. Tai on, joskus. Usein ei.
Siltikin, vaikka lapsia vain kaksi. Aina niistä toinen haluaa lähteä ja toinen jäädä, toinen lopettaa ja toinen aloittaa, toinen tulla mutta toinen mennä.
Ja sitä rataa.
Tämä viikonloppu, esimerkiksi, oli sellainen, etten paljon viitsi ajatella.
Toisaalta mietin,että olisi syytäkin nimenomaan ajatella.
Ajatella sitä, että mitä voisi ehkä tehdä ja yrittää ettei olisi tällaista.

Mannukka a dit…

Oi, miten tutulta tuo kuulostaakaan. Varsinkin viime aikoina olen huomannut elämämme olevan yhtä suurta ristiriitaa.. Niin ihania kuin lapset ovatkin, niin voi kun joskus saisi vaikka viikon lomaa kaikista kolmesta ja mielummin vielä kolmesta koirastammekin..ja mielellään yhtäaikaa kiitos! :-) Kiitos blogistasi, sitä on kiva lukea. Tekisi mieli joskus lähettää sinun kauppaasi villasukat tai jotain myyntiin, ihan muuten vaan.. ottaisitko ne vastaan? :-)Itselleni en niistä mitään haluaisi, kunhan nauttisin ajatuksesta, että ne ovat nyt Pariisissa.. :-)

Sari a dit…

Mannukka : kiitos. Lähetä meiliä (osoite tuolla profiilissa), niin katsotaan mitä tehdään. Kaikenlaiset yhteistyötarjoukset ilahduttavat kovasti :)

Tuazophia a dit…

Juuri tuollaista se tuppaa olemaan jo kahdenkin lapsen kanssa. Mutta sitten sitä välillä on hauskaakin, onneksi. :)

Ovatkohan muuten samoja pensaita, jotka kukkivat meidän pihalla ja eläintarhassa (Berlin Zoo) vuoden viimeisinä kukkina joulukuussa. Tosi hyvä tuoksu ja pikkuruiset kukat...

Sari a dit…

Tuazophia : Tervetuloa kommentoiman ! Voivat hyvin ollakin samoja. Huomasin tuoksun ensiksi, sitten vasta pienet vihertävät ja hapsumaiset kukat.