jeudi 30 septembre 2010

Sateen jälkeen

Aurinkoa ruokapöytään.
Aamuisin valaisen itseäni kynttilöillä.
Ystävän sanat aamulla jäävät mieleeni koko päiväksi.
Syyskuu on ollut hyvä.

Syysilo

Väripeitto sadesäällä.



lundi 27 septembre 2010

Taivahan talikynttilät, tai miten sen nyt sanoisi


Joskus tuntuu että asiat osuvat kohdalle(en) kuin taivaan lahjana. Niinkuin eriskummallisen perjantain päätteksi tapaamani ystävän ostamat pizzat. En olisi millään enää jaksanut miettiä ruokapuolta silloin. Kiitos, olet ihana !


Naapurin antamat vanhat pitsiverhot.


Korttelikirppis. Lähdin etsimään kynttilöitä, löysin kynttilöitä ja emalipurkkisarjan, johon sain kynttilävarastoni mainiosti mahtumaan. Muutaman kankaankin. Ehdimme nähdä kaiken, ennen kuin alkoi koko illan jatkunut kaatosade. Pääsimme sateensuojaan asuntoon, jossa ystävä asuu kissanvahtina. Tuli jälleen todistettua, että olen jokseenkin allerginen kissoille.


Joku oli heittänyt kadulle kasapäin kirjoja. Pelastin pikkuRobertin, Ranska-Espanja sanakirjan (tytär inhoaa espanjaa ...), muutamia muita kiinnostavia tai ehkä koulussa tarvittavia.

Syysviileä on tullut, villapaita käyttöön. Ei ole valoa, eikä siis kuvia. Hyvää viikkoa silti.


mardi 21 septembre 2010

Je suis sur un petit nuage

Nyt ei ehdi kuin pyörähtämään koneella. Mutta pyörähdellään sitten tässä hamosessa, jonka löysin kolmella eurolla rätei-ja-lumpui-kaupasta. Ihana aamu.

vendredi 17 septembre 2010

Yhtä juhlaa




Juhlittu : parvisänky valmistui, esikoinen täytti 18 vuotta, naapuri palasi kotiin ja tuli viinipullo kainalossa kylään ...
Suomesta tuli ystäviä.
Eestistä tuli ihania kuvia.
Tuli juotua liikaa aamukahvia tänään, kun oli ihan parasta seuraa.
Aurinko paistaa yhä.




mardi 14 septembre 2010

Aivovoimistelua



Olen rakentanut kaksi päivää parvisänkyä. Yksin, oli järjen lähtö käsillä. Mutta toisaalta -käyttelin elämäni ensimmäistä kertaa porakonetta, varsin menestyksekkäästi. Petiin piti rustata viisi puuttuvaa osaa, niihin reiät ruuveille, vastakappaleille ja puutapeille. Sitten sain työkaverin rakentamaan ja toisenkin, kolmaskin tarjoutui, nyt ollaan jo voiton puolella.
Ehdin ommella muutaman pussosen Tampella-kankaista. Olin ne kesällä miettinyt valmiiksi ja kyllähän niistä semmoiset tulikin - kun en ole koskaan ommellut tuollaista päältäavattavaa mallia.
Keksin niihin tuollaisen lapun, mihin voi sitten kirjoittaa kankaitten nimiä : Vaaksa, Kiinanruusu, Julkorg, Sade, Mustikkaruutu, En enkel ... ja Tampellan vuosiluvut 1856 - 1985.






vendredi 10 septembre 2010

Ole minulle ...



Rafaelin enkeli
Halki tuhannen savuisen salongin
Neiti tanssii gasellin askelin
Mulla yllä on harmaa jumpperi
Sain sen jouluna vaimolta lahjaksi
Tämä neonsade silmää kirvelee
Diesel lemahtaa yö kun yskäisee
Anna minulle armahduksesi
Ole minulle Rafaelin enkeli
Huorat kuiskivat porttikongeistaan
Ujo poika ei sinne katsokaan
Ne sirosti niskojaan niksauttaa
Äiti neuvoi että tuijottaa ei saa
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan
Kuka käski mennä alasti nukkumaan
Anna minulle armahduksesi
Ole minulle Rafaelin enkeli
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin
Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin
Viime yö veti routaan tämän maan
Ja se maa on käärmeitä mustanaan
Hermokaasuja olohuoneisiin
Krokotiilejä New Yorkin viemäriin
Kuvia vielä kuvien jälkeenkin
Videotykillä suolaa haavoihin
Kuka sanoi että askel painaa jo ?
Olen kevyt kuin sudenkorento
Anna minulle armahduksesi
Ole minulle Rafaelin enkeli
Uutispuuroa aamupöydässä
Mies tarvitsee kunnon evästä
"Kumpi voittaa karhu vai leijona ?"
Kysyy minulta töissä johtaja
Mikä minä olen sille vastaamaan
Multa luvut jäi kesken aikoinaan
Anna minulle armahduksesi
Ole minulle Rafaelin enkeli
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin
Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin
Viime yö veti routaan tämän maan
Ja se maa on käärmeitä mustanaan
Anna minulle armahduksesi
Ole minulle Rafaelin enkeli
Pekka Ruuska
Aloin tätä etsiä, kun äiti sen kerran mainitsi puhelimessa. Hieno teksti, outo ja kiehtova tunnelma. Sain selville, että Pekka Ruuska on sen kirjoittanut pariisilaishotellissa huhtikuussa vuonna 1989. Ja että levy Yhdestoista hetki on julkaistu samana vuonna, kun muutin Ranskaan. Siispä sen takia on päässyt minulta menemään ohi silloin.
Alkuperäisversion voi kuunnella tästä. Syksyä ihmiset, täällä on päivällä lämmin vielä.
Onpas kiusallista, Blogger ei halua laittaa välejä tekstiin.




lundi 6 septembre 2010

Une vie simple

Luin eilen aamulla haastattelua vanhasta lehdestä. Christian Bobin, kirjailija, vastaa kysymykseen : Mitä on yksinkertainen elämä ?

Yritän kömpelöä käännöstä.

Se on elämä, joka ei huolehdi liikaa muualla olevasta, tai ennemminkin etsii "muualla olevan" jalkojensa alta. Se on elämä, joka ei pakene välttämätöntä, eikä arkista, eikä kaikkea joka päivä toistuvaa, mikä voi olla hiukan rasittavaa, kuten kaupassakäynti tai työnteko. Se on elämä, joka etsii kaikkialta riemua, jopa ja etenkin pakollisista ja väistämättömistä hetkistä, jotka olisi niin helppo elää unissakävijän lailla. Se on elämä, joka ei koskaan luovu mahdollisuudesta yllättyä.

Hyvää alkavaa viikkoa, kuvassa eilisen aurinko.

samedi 4 septembre 2010

Perheenäidin sijoituksia



Pihakirppikseltä. Muutamia kangaspaloja, imupapereita mainosprintein, peltinen kynttilälyhty, tytöille pikkunukkeja, joilla on kumivaatteet, olkihiiri.
Ja kukat roskiksesta, kyllä niistä minun mielestäni vielä on iloa ainakin tämän päivän.


vendredi 3 septembre 2010

La rentrée



Aika paljon ehtii yhdessä päivässä, kun herää kuudelta - pilperoisten koulu alkoi eilen. Hyvältä vaikuttaa, opettajien suhteen onnisti.
Aamulla tarvitaan takkia, mutta keskipäivällä jo kylvetään auringossa.
Yhtäkään kukkaa en köynnöskuusamassa havainnut, mutta nyt siinä on kolme marjaa.
Hyvää viikonloppua kaikille.