vendredi 30 janvier 2009

Brysselin tuliainen

Oikein sievä ja tarpeeseen, sille oli koneessa hyvä paikkakin - ihanimmalta naapuriltani, 73 vuotiaalta vauhtinaiselta. Yksi lapsenlapsistaan on samanikäinen, kuin minun kaksoseni. Usein kuljemme koulumatkoja yhdessä. Oikein odotan niitä päiviä, hänen seurassaan on tosi hauskaa. Mainioin, suorasanaisin, reippain, energisin, kaikesta mahdollisesta kiinnostunein isoäiti, jonka koskaan olen tavannut. Hän on Pariisin kaupunginteatterin entinen lavastaja (?), décoratrice. ( Kunpa itsekin olisi tuon ikäisenä yhtä loistavassa kunnossa. ) Tämän koulumatkan mittaisen matkakertomuksen kuultuani tekisi mieli lähteä oitis Brysseliin katsomaan "kivisiä katuja ja kuin myrskyn jäljiltä sekaisin olevia laattajalkakäytäviä." Ja kuuntelemaan flaamin kieltä, jota kuulemma enimmäkseen siellä puhutaan. En ole varmaan koskaan kuullut.

4 commentaires:

aurinko a dit…

singaporen naapurit eivat kylla veda vertoja pariisin naapureille.
vastapaata asuu iso intialainen perhe kolmessa sukupolvessa. he ovat ystavallisia mutta aika pidattaytyneita. olen nahnyt joskus pilkahduksen sisaan ja olisi mielenkiintoista paasta kylaan ja kuulla kaikista hindujumalista jotka roikkuvat seinilla.

Liivia a dit…

Kuullosti niin kivalta tuo ystävyys. Ihan kuin jostain romaanista.
Tai tekee ainakin heti mieli kirjoittaa teistä romaani! Alkoi jotenkin heti ajatus laukkaamaan.

SARI a dit…

Liivia : teepä se !

violet a dit…

tuo tuntuu oudolta mitä hän sanoo flaaminkielestä Brysselissä.
Suhteellisen vähän sitä minusta kuulee. Onhan se vähämmistössä täällä. Pohjoisessa sitten taas ei...