mardi 3 février 2009

Mikä juhla ?




Tällaiset värit helmikuulle. Valitsin ystävänpäivän ( St.Valentin ), kun ei taida Runeberg, laskiainen tai Kalevala ranskalaiseen kolahtaa. Torttuja on kyllä ylihuomenna luvassa, laskiasherkkuja sitten myöhemmin ... helmikuussa myös kauppani täyttää kaksi vuotta ja blogini vuoden.






11 commentaires:

violet a dit…

Miten luulin että kauppasi olisi ollut jo vanhempi?
No, onnittelut kuitenkin. Ja blogikin jo yksivuotias taapero!

SARI a dit…

Onhan tämä kauppa sinänsä vanhempi, mutta tämän Koti-osion aloitin helmikuun alussa kaksi vuotta sitten menestyksekkään joulumyyjäistradition ;) innostamana.

violet a dit…

Ai joo, noinhan se taisi olla. Tiesin sittenkin.
Hyvä että aloitti!

AnniKainen a dit…

Paljon onnea molempien johdosta ja pitkää ikää!

Mukavan näköistä sinulla siellä Kodissa :)

himalainen a dit…

Onnea molemmista. Kodin ikkuna on kuin ihana karkki. Hauska pirteä sydänjono ikkunassa myös.

isoinpapu a dit…

Onnea onnea! Oot kyllä rohkea ja ihan sankari!

Ihania sukkia ikkunassa. HIenolta näyttää.


Täällä metsän eläimet vaativat päästä teille. Ovat ihan tosissaan. Karhu murisee siihen malliin ettei auta kun väsätä lisää matkaseuraa ja panna paketti tulemaan mahd pian.

Satu a dit…

Kiva näyteikkuna taas kerran. Onnea yksi- ja kaksivuotiaille!

Minä aion taas huomenna siteerata perheelle ruuneperia. En itse suuresti välitä herran runoudesta, mutta perinteet velvoittavat, tortut syödään tietenkin.

Muhii mielessä jatkuvasti tuo sun toppimalli...

Joola a dit…

Sinun kauppasi on ykköskohteeni listalla, jos joskus päädyn Pariisiin. Näillä näkymin en ole koskaan päätymässä, mutta ei koskaan on aivan liian kurja sanapari. Ties vaikka!
Ihanalta taas näyttää.

Merja a dit…

Ihana väriläiskä tuo ikkunasi! Sussa taitaa olla myös somistajan vikaa..

SARI a dit…

Kiitos, kiitos kaikille !

Isoinpapu : joo, ihania sukkia äiti lähetti. Odotan innolla metsänväkeä .

Solveig : on minulla täällä Vänrikki Stoolin tarinat, jos siitä vaikka sitten ...

Joola : samaa mieltä, ei koskaan on kurja sanapari.

Merja : somistajan vikaa ainakin enemmän kuin sisustajan vikaa ;) Värisilmän olen tainnut isiltä periä - hän on maalari.

kramox a dit…

tuo siun kauppa näyttää semmoselta mihin törmää sattumalta, semmosessa paikassa jossa ei välttämättä osais kuvitella olevan putiikkia josta saa kaikkee ihanaa pientä.
pariisiahan mie en tunne yhtään, enkä siis aluettakaan, mutta semmonen kuva on tullu :)
ja onnea niin kaupalle kuin blogillekin :)