jeudi 2 octobre 2008

Tilitalitilitalitittattaa ...

Kyllä torstaipäivä jo lohduttaa.

Minä vaan tiskaan astijoita ja luutalla lakasen lattijoita ... Keskiviikko, pyykkipäivä, siivouspäivä, riehumispäivä, mekkalapäivä, tappeluspäivä ja usein sadepäiväkin. Pieni asia voi joskus pelastaa kamalan päivän. Eilen kokeilin uutta kaali-sienipiirakkareseptiä, oli maukasta. Se sopi oikein hyvin punajuurisalaatin ( punajuuria, omenaa, suolakurkkua, sipulia ja
kermaviilikastike ) seuraan. Tämä salaatti on syyspuolen lempisalaatti, siitä muistuu mieleen pappala, isin koti. Siellä oli sellaisia ruokia, mitä meillä ei tavallisesti syöty, useita ruokia. Pappalassa oli kaksi sisäänkäyntiä : yksi lasikuistin kautta ja toinen korkeita sementtirappuja nousten keittiön kautta. Talo oli minusta aika ihmeellinen, vintin muistan myös ja monet rakennukset : navetan, aitat, riihen, ladon ja työkoneet ja niiden hajut ja pumppukaivon ... siellä oli myös suojärvi, missä oli sammakonpoikasia ja pieniä mustia sammakoita. Pappa soitti huuliharppua, se on tuossa kuvassa.

Iltasella, kun meno laantui, katsoin muutamat postaukset ja kommentit. Tuntui siltä, että ihania ihmisiä on paljon. Join ison kupin jasmiiniteetä ja olin taas ihan tyytyväinen.

8 commentaires:

violet a dit…

Pappala on ihana sana!
Mun isä soittaa huuliharppua ja veisaa väliin mitä sattuu. On aina tehnyt sitä. Herätti minussa aina suurta riemua lapsena (äidissä hiukan vähemmän) ja nyt meidän pojat tykkää vaarin showsta kuin hullut.

Miksihän muutenmeilläkin keskiviikko on usein aikas persiistä? siis on semmonen tappeluspäivä ja rissauspäivä ja kiire ja hoppu ja kaikki.
oisko siksi, kun on lyhyt päivä koulussa...?

SARI a dit…

Pappala, erotuksena mummulasta = äidin koti, jossa ei pappaa ollut, kun oli kuollut aika nuorena.
Vissin siksi, kun ei ole koulua ollenkaan, ja puistoonkaan ei voi mennä, kun tämä kauppa on auki ja sensellaista.

Suvi a dit…

Voi miten ihanan blogin löysinkään tänään. Luin samalta istumalta kähes kaikki tekstisi. Sairaana kannaattaa siis vain selailla netti viidakkoa. Ja tuo punajuuri salaatti on lähes sama mitä mummuni tekee joka jouluksi. Lisänä meidän versiossa on vielä edam- ja kermajuustokuutiot.

Peanut a dit…

Hei!
Olen untuvikko blogimaailmassa, ja blogisi on mainittu omassani. Sopiihan se?

piparminttu a dit…

Onpas ihanan näköinen huuliharppu, ja kotelokin! Onko alkuperäinen rasia?

SARI a dit…

Suvi : kiitos, tervetuloa ja pikaista paranemista !

Peanut : tervetuloa sinullekin, ja hyvin sopii - olenkin päässyt oikein ihanaan seuraan, kiitos.

Piparminttu : on se alkuperäinen, hyvin säilynyt.

Anonyme a dit…

Mukava kirjoitus! Ilahduttava :)

Rouva Nordman a dit…

Minä näen sieluni silmin pappalan, jota kuvaat.
Samalla kaipaan mummulaa, jossa paksu, iloinen mummu seisoi rappusilla odottamassa, kun saavuimme Suomesta (mummulani oli Ruotsissa). Nyt se paikka on vain paikka. Ei se tunnu mummulalta ilman mummua.