mardi 14 octobre 2008

Oppia vai opetella, siinäpä pulma


Violet mietti opettelua, mietinpä minäkin. Olen opinhaluinen ja yleensä, kun innostun jostakin, opettelen asiasta ainakin vähän keskimääräistä enemmän. Olen kiinnostunut vähän kaikesta ja kyselen mielelläni. Myös sen mukaan, mikä homma milloinkin on tullut eteen, on ollut opeteltava. Tai olen järjestänyt itseni puolihuomaamatta tilanteeseen, missä on ollut opittava. Oppiminenhan voi käydä välillä huomaamattakin, opettelu on työn takana.

Niinpä olen Suomessa opitun lisäksi, Ranskassa ollessani oppinut yhtä ja toista : muodista, muotisuunnittelijoista, näytöksen tekemisestä, stylismistä, kirjanpidosta ja yleensä paperiasioitten hoidosta, virastokielestä, yritysmuodoista, verotuksesta, suomalaisesta ruuasta, afrikkalaisista kankaista, nahan ompelusta ... itsetunnostakin ja omasta historiasta.
Viime vuosina olen paikkaillut aukkoja tiedoissa Suomen historiassa ja kirjallisuudessa - vielä on runsaasti paikkailtavaa. Olen lapsekkaan ylpeä, että olen yleensäkin oppinut käyttämään tietokonetta, edes vähän, opettelen lisää; samoin kameran käyttöä. Ja aina vaan ranskan sanoja, olen tainnut jo kerran mainostaa Larousse-sanakirjaa : mikä riemu, kun osaa sanoa tai kirjoittaa juuri sen oikean sanan, joka ilmaisee sen mikä oli tarkoituskin. Kasvien nimiäkin haluaisin opetella lisää.

Haluaisin opetella, mutta nyt ei vaan ehdi : ajamaan autoa. Se onkin sellainen suurempi kaukaisen (? ) tulevaisuuden projekti. Ei käy ihan huomaamatta. Opettelu vaatii kumminkin enemmän kärsivällisyyttä, kuin oppiminen.

1 commentaire:

Katilein a dit…

Minäkin haluan aina oppia uutta. Oppiminen pitää virkeänä ja iloisena ja ehkäisee muistin sairauksia. Minusta on myös hauskaa opettaa muita ja lapsuuteni haaveammatti oli opettaja. Se minusta sitten tulikin :) Voisi silti olla hauskaa opetella jokin toinenkin ammatti.