On jotenkin sellainen olo. Eilen soitti ystäväni, joka yllättäen olikin Pariisissa. Siinä puhellessa katsahdin ikkunasta ja näin, että toinen hyvä ystäväni palasi juuri lomalta. Ja sitten vielä Marika astui ovesta ! Ja ojensi lahjan, with love. Loppukesälle, teille kaikille, yhdessä tässä me ollaan - niin kuin Himalainen ihanasti kirjoitti jokin päivä sitten. Hiljalleen tuleva arki tuntuu hyvältä.Ei haittaa pieni sadekaan.
Eikö olekin kuin Nyytin ja Tuitun simpukka tuo ?
7 commentaires:
Ihan Nyytin ja Tuitun simpukka! Ihana.
Ja ihanalta kuulostaa päiväsikin.
Ennen kuin luin tekstiä, katsoin vain tuota yläkuvaa, se oli ihan vangitseva. Ajattelin jotain ihan tosi herkkää kukkaa, sopii niin tuo teksti, with love. Ihana lahja ja kangaskin. Ja vieras :)
Yhdessä me ollaan, joka päivä, ja mennään eteenpäin :)
Syksy on sosiaalista aikaa, hyvällä tavalla, eri tavalla kuin kesä. Jotenkin omaehtoisempaa.
Ei voi kyllä enää puhua loppukesästä, täällä on yhtä kylmä kuin lokakuussa. Todella kylmä.
Himalainen : no siis simpukka löytyi tuosta tienposkesta, kangas on lahja ;) Toisesta paketista löytyi "kama jahu" en tiennyt, että sitä syödään Eestissäkin - kun Suomessakaan ei kaikkialla syödä.
Oli kiva nähdä sun Koti ja koti!
Hee, "kama jahu" oli mun kesän ykkös ruoka ja minä olin ihmeessään kun Suomessa syödän talkkuna, ajattelin että sitä on vaan Eestissä :D
PS! Edellisen postauksen mekko näyttii tosi hyvältä livenä ja sinäkin :)
Voi miten ihanaa, tuli jotenkin sellainen epämääräisen hyvä olo tästä. Ja sitten minäkin tuijottelin Himalaisen lailla vaan tuota ylintä kuvaa. Se on vangitseva.
Hei.
Puhuttiin taannoin Aixin blogimiitin aikaan, että olisi kiva järjestää isompi miitti Pariisissa, joskus lokakuussa. Käytännössä se olisi varmaan joku kolmesta ekasta viikonlopusta, kun sitten alkaa Toussaintin loma.
Kiinnostaisiko tulla mukaan, ja missä välissä? Yritän kartoittaa sopivaa aikaa järjestelijäksi lupautuneen Maurelitan kanssa...
Enregistrer un commentaire