Himalainen haastoi minut kertomaan kymmenen totuutta itsestäni. Siis ihan leikkimielisesti ja hyvän maun rajoissa seuraa kaikki mitä tuli mieleen tänä aamuna tiskatessa :1. Minulla ei ole kännykkää eikä luottokorttia, mikä taitaa olla nykyään melkoisen alkeellisuuden merkki.
2. En käy ( melkein ) koskaan lääkärissä. Jos jotakin ilmaantuu, on se yleensä merkki siitä, että päästä viiraa tai että pitää hidastaa tahtia - yleensä sen tajuaminen on riittänyt.
3. Olen sopeutuvainen, minun on yleensä helppo tehdä mitä pyydetään, teen mielelläni palveluksia - minun on vaikeampi niitä pyytää.
4. Olen jokapaikanhöylä, oppivaista sorttia, kiinnostunut vähän kaikesta, mitään erityistä kutsumusta ei ole ilmaantunut.
5. Kun alan tehdä jotakin uutta, suunnittelen sen verran etukäteen, että voin olla suurin piirtein varma lopputuloksesta. Ja sitten kirjoitan kaiken muistiin seuraavaa kertaa varten. Sitävastoin en osaa ollenkaan suunnitella pitkän linjan juttuja, elämääni eteenpäin - elän paljolti tässä hetkessä.
6. Etsin optimaalisia liikeratoja, kun ne löytyy niin homma toimii - oli kyse mistä tahansa. Lapsi joskus kysyy : " Miksi sä teet nopeasti ? " Vastaan : " Ei kannata tehdä hitaasti, jos voi tehdä nopeasti. " Aina ei voi.
7. Olen intuitio-oppilas ja huomaan edistyväni.
8. Luotan ruumiiseeni enemmän kuin järkeeni.
9. Pidän itselleni jonkinlaista kuria, tehtävälistat kuuluvat siihen.
10. " Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. " On minulle vankka totuus. Lause oli nastalla kiinni korkkitaulussani jo ennen kuin sen alkuperästä tiesinkään. Tehän vissiin tiedätte ?
Leikkiin kuuluu, että hauskuus pannaan kiertämään eli totuuden torvet pauhaamaan : Pupuce tuppukylässä Provencen auringon alla sekä Piparminttu Karamellimaassa. Kymmenenhän niitä haastettuja alunperin piti olla, mutta tokkopa niin monta blogia tulee seurattuakaan ... pankaahan seuraavat paremmaksi.
7 commentaires:
Tuo on hyvä elämän ohje ;) Taitaa olla Tuntemattomasta? Tämä onkin hankala tehtävä, pitää varmaan haudutella hetki..
Mä sain viimeksi tänään kropalta huomautuksen siitä että taitaa mennä liian lujaa. Niin kummallista oloa ei olekaan aikoihin taas ollut.
Että ajankohtaista täälläkin tuo kohta.
Pitäisi luottaa enemmänkin kehoonsa. Minä YRITÄN luottaa aina järkeeni ja perustella vähän liikaakin...järkeillä, kuten sanotaan, mutta kun järkeä ei kuitenkaan taida tarpeeksi olla vai missä vika, niin kroppa siitä lopulta kuitenkin kärsii.
Mun äidilläkään ei ole luottokorttia eikä kännykkää, mutta menee kyllä alkeellisuudessaan suakin pidemmälle, ei nimittäin ole elämässään koskenut tietokoneeseen...
Mun mies kuului vielä viime vuonna tähän alkeellisten kategoriaan. Nyt on sekä kännykkä että luottokortti. Kummatkin yhteiskunta pakotti ottamaan ja mies oli oikein vihainen kun joutui. Haluaisi olla viimeinen kummajainen. No eipä tuo osaa tietokonetta edes avata, joten siinä suhteessa vielä onkin.
Tykkäsin näistä. Monessa kohtaa tuli hyväntahtoinen hymy. Niin ja aika moni sopi myös minuun.
Oh, miten ihanaa... ei kännykää!
Luottokortti on minullakin ihan uus juttu... tilillä ei ollut ikinä sen verran rahaa, että pankki olis tarjonut semmoista:)
Kiitos! Vastaan haasteeseen, kun ehdin. Terkkuja Provencesta! :)
Virallisesti kahvitauolla, epävirallisesti täällä... ihan nopeasti :)
Seitsemänteen saakka lähes sama, hihkun täällä. Paitsi, että luottokortin hankin viime vuonna, kun pankkikortti katos. Ajattelin, että saan maailman tähän lähelle, korpeen, voin tilata joskus jotain ihanaa. Mutta enpä ole paljoa käyttänyt, onneksi. Kännykkä on vain töissä ja useimmiten silloinkin unohtuu kiinni, saan kuulla siitä jatkuvasti..äh. Mutta aina ei mun mielestä tarvi olla tavoitettavissa, on hetkiä jotka ovat tärkeämpi kuin että puhuisi puhelimessa, tai olisi siinä valmiina.
Mutta en luota kroppaani, tai siis sitä luottamusta opettelen ja siksi vähän vältän lääkäreitä. Luottamusta oman kropan tunteisiin ehkä enemmän.
Mukavia tällaiset tiskatessa totuudet, oikeaa elämää. Kiitos Sari. Kuulostat tutulta ;)
Enregistrer un commentaire