dimanche 16 novembre 2008

Hyvä sunnuntai

Olen hyräillyt Evakon laulua ( oikeastaan jo pari päivää ), kiitos Annikaisen, itkeä tirauttanut aina välillä - kyllä se niin syvältä kouraisee. Sanojakaan en pysty ääneen laulamaan, vaan ajattelemaan.
Leiponut ensimmäisen laakin piparkakkuja.
Pitänyt täisyynin. Ranskan koululaitos on niitä täynnä. Virat siellä kyllä vähenee - ei täit.
Tehnyt kaksi uutta tyynyä.
Kaikki ilman suurempaa nujakkaa taustalla, vaikka ulos ei päästykään. Siis minunkin tyttäreni osaavat joskus leikkiä tappelematta. Saavat siitä palkinnoksi mustajuuria voin kanssa.

5 commentaires:

isoinpapu a dit…

Meille tuli juuri kolmas täivaara-lappu koulusta viime viikolla. Ei ole sattunut kohdalle tänä vuonna. Tuttu juttu kuitenkin.


Vai pipareita. Meillä aloiteltiin joulukautta myös. Pantiin jouluvaloja ikkunaan (hämmennyn vähän kyllä), säädettiin enkelikelloja (2 kpl, mun lempijuttu) ja laulettiin joululauluja.
Ei kuitenkaan siivottu. JOku roti sentään olla pitää:)

Liivia a dit…

Ai, olen kuvitellut että ne pikku sulottaret istuvat siellä rivissä kun ompelet:)

Me laulettiin tytön kanssa eilen kylvyssä joululauluja, muuten en vielä niitä päivänvaloon halua.

Muistan ranskalaisesta aupair-ajastani erityisesti ne jättikokoiset täit, joita kampasin hoidokkini tukasta.
Paikallinen täivaara vielä tänävuonna tulematta, kopkop.

AnniKainen a dit…

Voi miten kauniita tyynyjä. Nuissa vanhoissa kuvissa on sitä jotain :)

Hui, täivaara! Meilläkin oli kerran se rulianssi omien koulukkaitten kans, joskus 15 vuotta sitten. Oltiin ihan järkyttyneitä. En ollut eläissäni täitä nähnyt vaikka vietin lapsuuteni kainuussa (siellä on kirppuja, luteita, täitä).

violet a dit…

Samaa mieltä sen laulun sanoista. En tajua oikein edes miksi se minuun niin kovin tehoaa.
Toinen on Tyttö ja tanssiva karhu, mieluiten Anneli Saariston laulamana (kuten tykkään tuosta Evakon laulustakin hänen äänellään).
Tunnen itseni aika keski-ikäiseksi kun tillitän noita.

Toisaalta tuntuu että kaikki toimii kun joku vielä tuntuu joltakin!

Satu a dit…

Olin unohtanut tuon laulun. Sisko rakasti kaikkia haikeita, minä kai olin liiankin herkkä.

Kiva kirjoitus.