Perjantaina juhlittiin. Koulussa. Sanotaan ranskalaisesta koululaitoksesta mitä sanotaan, mutta juhlat ovat kyllä ihan parhaat. Tai sitten vaan olen osunut harvinaisen mukavaan kouluun ja kortteliin.Tämä (pyhä)lauantai menikin taas siivotessa viikon sotkuja. Miten sitä nykyään ei millään meinaa ehtiä niitä normaaleja kotitöitä. Sen sijaan kävin yhden koululuokan kanssa elokuvissa, turhaan verotoimistossa, juttelin sukkasillani kahden parhaan ystäväni kanssa jalkakäytävällä, keitin teetä siinä sotkuisessa keittiössä toiselle heistä ja puhuin mm. esoteerisiä.
Viikolla tuli postissa toukotöitä : pari tuhtia dossier'ta täytettäväksi.
Tänään löysin kauppareisulla tuollaisen prinsessantuolin. Tai sanoisinko aihion. Luultavasti jätän sen tuohon kuntoon : puuosat käsittelemättä, verhoilu puuttuu, naulat ruosteessa, mutta tukevaa tekoa. Minua viehättää, se on ihan kuin alusvaatteisillaan.
5 commentaires:
Loistavaa kieltä tässä jutussa! Oikein näki taas niin monta juttua.
Minä tykkään riehua sukkasillani myös vaikka kadulle roskat viemään. Ei sitä moni tunnu edes huomaavan, sen puoleen.
Jätä tuoli tollaiseksi juu. Puolialasti mutta ylpeänä.
Onhan se mahtava tuoli, vähän niin kuin me ihmisetkin, rempallaan ja naulat vinnossa. Aika inhimillinen tapaus.
Minä en varmaan osaisikaan puhua esoteerisia! Kuulostaa niin hienolta.
Piilomaja : ilahduin niin tästä kommentista.
Kirjailijatar : olen minäkin aika aloittelija esoteerisissä, mutta tein juuri uskomattoman havainnon, koskien niitä ystäviäni ;)
On sympaattinen tuolinurja. Siitä tulee jotenki mieleen myös vanhat mallinuket. (?) Joskus itelleki tarttuu mukaan vinoja ja ajassa nuupahtaneita asioita, joihin sitten kotona katellessa ei haluakaan puuttua. Sillon esineestä tulee jo enemmän kun pelkkä esine. Se on hassua!
Toi on juuri parasta Pariisissa, että kadulta löytyy unelmien prinsessatuoli, alusvaatteisillaan.
Enregistrer un commentaire