Eilen aamukahvit kahvilassa - mikä tapahtuu aika harvakseltaan - mitä parhaimmassa seurassa.Illalla lauloimme Musta aurinko nousee, oikein mukavassa seurassa myös. Upea teksti.
Lämmintä luvassa.
Ja sitten yksi anekdootti, joka muistutti mieleen yhden tärkeimmän eron suomalaisen ja ranskalaisen välillä : Miten ranskalainen nainen käyttäytyy, kun havaitsee tutun miehen vieraassa naisseurassa ? Yrittää kaikin keinoin, anteeksipyytelemättä saada miehen huomion kääntymään itseensä. Siinä ei ajatella yhtään ollaanko siinä perreellisiä ( niinkuin kaikki olimmekin ) vai mitä. Tämä se taitaa olla jonkinlainen kulttuurikysymys. Minulla ei tuollainen käytös tulisi mieleenikään. Lähinnä huvitti, kun siinä katselin seinille ja odottelin, että pääsemme keskeytynyttä juttua jatkamaan sekä tunsin oloni varsin suomalaiseksi. Pieni teksti, kun asiakin on minusta niin ala-arvoinen. Eikä minun aamukahvihetkeni tästä sen suuremmin pilaantunut.
4 commentaires:
hmmm, olisiko sittenkään pelkästään ranskalaista vaiko yleismaailmailmallinen tietty ihmisluonne. Tunnen nimittäin suomalaisistakin vastaavia huomionkalastelijoita.
Musta aurinko nousee on yksi hienoimmista. Tekis heti mieli laulaa!
No, laulapa heti !
Ja jatkakaamme tutkimusta ihmisluonteen erikoisuuksista ;)
Yhdessä laulaminen on parasta. Minäkin pääsin onneksi toissailtana kavereiden kanssa laulamaan. Ja seurastamme löytyi taitava pianisti, emmekä olleet tienneet mitään, vaikka olemme tunteneet vuosia. Hassua.
Kahvittelu kahvilassa on lähes parasta kaupungissa... Ja ne kulttuurierot ne kulttuurierot, ei voi muuta kuin ihmetellä ja nauraa! :)
Enregistrer un commentaire