samedi 6 mars 2010

Huomioita



Kun nousee yhdentoista aikaan, saa aurinkoa aamupalapöytään ja vielä suihkuunkin - mutta tiskit jää tiskaamatta.
Naapuri sanoi eilen : Miksen mä koskaan suukottele sua ? Tästä lähtien suukottelen joka päivä ( vai oliko se joka kerta ). No helkkari soikoon, kyllähän se minulle passaa !
Kaima kävi kylässä. Niinkuin sanon lapsille : kaikkien minun ikäisteni suomalaisten nimi on Sari.
Rakennusmiehet saavat piakkoin työnsä päätökseen. Tulen kaipaamaan heitä. On niin mukava herätä ja tehdä töitä, kun toiset ovat vieressä hommissa myös.
Huomaan, että minua ei enää saa panikeeraamaan paljon mikään. Tuli mitä tuli, keskityn yhä voimallisemmin tähän hetkeen.

8 commentaires:

Liivia a dit…

Minulla on muuten hämmentävän monta Sari-ystävää, Heli-ystävää ja Susanna-ystävää. Jos tapaan jonkun uuden kivan ihmisen, hän on yleensä 50%:n varmuudella joku näistä.
Ei noista mikään nyt kovin epätavallinen nimi tietyssä ikäluokassa ole, mutta onhan niitä nyt paljon muitakin, joten sikäli.

Tykkään ranskalaisesta suukottelusta, mutten siitä että suomalaiset suukottelevat Suomessa toisiaan, niinkuin jotkut täällä yrittävät muka kansainvälisesti tehdä. Suomalaiset halaa toisiaan, eikä siinä ole mitään vikaa.

Mua ihmetytti kun katsoin toosasta jotain ohjelmaa, missä suomalainen meni ulkomaalaisen kanssa naimisiin, ja sitten kulttuurieroja vertailtiin. Ja suomalainen ukko vanhempineen siinä ihan hölmistyneinä ihmettelivät, kun tämä perulainen morsian aina halusi halata tervehdykseksi. Olivat sitä mieltä että ihan kiva tapa, ettei miksei suomalaisetkin voisi halata. Meillä on aina halattu kohdatessa ystäviä ja sukulaisia, ihan laajelmaltikin. Olen luullut että se on suomalainen tapa.
No tulipa nyt aamusuoltoa, josta ei varmaan edes saanut mitään tolkkua. Taitaa olla perhosia mahassa...

Sari a dit…

Minun suvussani on ammoin ollut viinaa, väkivaltaa ja taistelua olemassaolosta siihen malliin, että halailut ovat tainneet jäädä ( liian ) vähiin. Ja sitten lisäksi taidetaan olla vaan niin jäyhää sakkia. Mutta minustakin halailu on ihana - suomalainen - tapa. Muistammehan tapaamisen yhteisen ystävämme Anaïsin kanssa ;) Minullakin on, onneksi, ystäviä jotka halaavat. Otan ilolla vastaan.
Toisaalta taas ranskalaiset ovat hyvinkin kosketuksenarkoja. Taitaisi naapurini - ja rouvansakin, jos sattuisi paikalle - vallan hämmästyä jos tuosta muitta mutkitta kaulaansa kapsahtaisin.

Kirjailijatar a dit…

Ai miten mahtava kirjoitus! Ja ihana naapuri sinulla, vaikka en täällä Suomessa myöskään välitä näistä poskisuudelmista. Eivät ne tänne kuulu, muualle kylläkin. Minulla oli kerran pomo, joka halusi aina suukotella poskelle. Se oli kummallista.

isoinpapu a dit…

Haa, mulla oli pienenä mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Sari. Olet kyllä ainoa Sari, jonka tunnen ihan oikeasti.
Sen sijaan, Katjoja on lähipiirissäni oikein vilisemällä.

Olispas kiva kirjoitus! Kiva naapuri! Toivottaavsti on kiva päivä siellä. Täällä nyt ei oikein lähde käyntiin.

himalainen a dit…

Täällä ei oikein tämä päivä lähtenyt käyntiin myöskään, höh, aurinkokin kuiteski paistaa ja on ihan keväistä, silti jokin tökkii, mutta nyt on näin ja toisena päivänä on sitten taas toisin, niin se aina menee.
Sinun tekstistä ja kevätkuvista oon kyllä käynny jo monesti hakemassa voimia:
Tuo tekstin loppu on niin varma. Tulee niin vahva luottamus. Hyvää viikkoa sinulle!
Suukotteleva naapuri kuulostaa hilpeältä, kevättä rinnassa :)

Sari a dit…

Kiitos te ihanat. Kyllä se voimien jakelu on ihan molemminpuolista, kiva, jos saatte pikkuisen minulta - minä saan myös paljon teiltä.

elinam a dit…

Heippa! Eipä kyllä minulla ole kuin yksi ystävä, jonka kanssa halataan kun tavataan (muiden kanssa vain onnitellessa)..ja ne sukulaiset, joita harvoin näkee. Usein sitä mietin, että kun itse osaisi olla se, joka kaulahan kapsahtaa. Mutta olis kai se outoa, jos yhtäkkiä alkaisin kaikkia halailemaan..Ties mitä luulisivat- pimahtanut, tai sitten sillä on joku kuolemantauti.

Ihana putiikki sinulla varmaan, kun olisin tiennyt, ois voitu viime syksynä käydäkin!

outi a dit…

siellä se on; krookus! niin varma kevään merkki. täällä vielä odotellaan, viikko jos toinenkin. sais olla aika sissi se krookus joka tuon lumivyöryn alta puskee tiensä valoon nyt..