Neljäs

Taas on yksi mummu valmiina jonkun käskynkkään.

Siskokset

On heitä vielä yksi työn alla, mutta tuo aurinkohetki menee niin nopeasti ohitse ...

Onko tämä vitsi vai ...

... joku yleinen sanonta Jenkeissä ? Löysin tuollaisen kyltin eilen ja sanakirjasta selvitin, että siinä seisoo : "lanttuparkki". Eiköhän tästä lähin tässä pöydän vieressä lanttu leikkaa. Sopii meinaan muutenkin, jos taas joudutaan samanlaiseen savottaan kuin viime joulun kantissa.

Voidaanko tästä siis myös johtaa että Sweden suomennettaisiin "lanttula" ?

Satoa

Viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin. Kaupan omenat olivat kuin pihapuusta pudonneita, niin hyviäkin.
Sunnuntaipäivä kului korttelin kyläkirppiksellä. Löytyi yhtä ja toista kivaa ja tarpeellista, rahaakaan ei mennyt liikaa. Noita kortteja kaupitteli joku ystävänsä puolesta. Ihastuin vallan ja googlesta löysin lisää mukavannäköstä työtä, kas tässä. Siinä alla on arkkitehtiopiskelijoiden lehden painolaatta ( ohutta peltiä se on ) 70-luvulta, kuulemma. Niitä oli yhdessä pöydässä kasapäin kaikenlaisia hienoja. Yhden sitten raaskin kolmella eurolla.

Ja saippuateline, kynttilöitä, koottavia pahvieläimiä, vaihtokehyksiä, rautalankahyllykkö, barbeja, kukkaroita, hevonenkin ... Löytyi myös lapsi, joka eksyi taas, niin kuin joka vuosi - samassa paikassa. Onneksi kyläyhdistyksen väki on tarkkaavaista ja tehokasta joukkoa näissä tilanteissa. Kiitos heille ja tiedoksi pariisilaislukijoille : näitä rientoja järjestetään nykyään jo muuallakin Pariisissa, tapahtumakalenteri ynnä muuta tässä.

He kävivät täällä

Liivia ja Violet. Liivian olinkin tavannut jo kerran noin vuosi sitten, Violetin näin ensimmäistä kertaa noin parin vuoden blogituttavuuden jälkeen. Tämä pätee heihin molempiin : todellisuus on vielä paljon hersyvämpi, moniulotteisempi, särmikkäämpi ja hauskempi ... kuin se vaikutelma, mikä hersyvistä, moniulotteisista, särmikkäistä ja hauskoista blogeista välittyy. Kiitos kerrassaan mainiosta illasta , ihanat ihmiset !
Näillä energioilla sujui tämän aamun tiskaaminenkin alta aikayksikön. Tuota Liivian tekemää ihanuutta en kyllä taida tiskirätiksi laittaa, sitävastoin sillä voisi olla käyttöä jonkinlaisena lohtuliinana - niin pehmoonen se on. Un peu de douceur dans un monde des brutes, niin kuin jossakin mainoksessa sanotaan.
Hyvää päivää kaikille, Hallelujah !

Reippaat ja iloiset

Postisäkeistä riitti vielä aineksia muutamaan penaaliin. Vuorit pallo- ja kukkakankaista.

Vankkaa totuutta

Himalainen haastoi minut kertomaan kymmenen totuutta itsestäni. Siis ihan leikkimielisesti ja hyvän maun rajoissa seuraa kaikki mitä tuli mieleen tänä aamuna tiskatessa :

1. Minulla ei ole kännykkää eikä luottokorttia, mikä taitaa olla nykyään melkoisen alkeellisuuden merkki.

2. En käy ( melkein ) koskaan lääkärissä. Jos jotakin ilmaantuu, on se yleensä merkki siitä, että päästä viiraa tai että pitää hidastaa tahtia - yleensä sen tajuaminen on riittänyt.

3. Olen sopeutuvainen, minun on yleensä helppo tehdä mitä pyydetään, teen mielelläni palveluksia - minun on vaikeampi niitä pyytää.

4. Olen jokapaikanhöylä, oppivaista sorttia, kiinnostunut vähän kaikesta, mitään erityistä kutsumusta ei ole ilmaantunut.

5. Kun alan tehdä jotakin uutta, suunnittelen sen verran etukäteen, että voin olla suurin piirtein varma lopputuloksesta. Ja sitten kirjoitan kaiken muistiin seuraavaa kertaa varten. Sitävastoin en osaa ollenkaan suunnitella pitkän linjan juttuja, elämääni eteenpäin - elän paljolti tässä hetkessä.

6. Etsin optimaalisia liikeratoja, kun ne löytyy niin homma toimii - oli kyse mistä tahansa. Lapsi joskus kysyy : " Miksi sä teet nopeasti ? " Vastaan : " Ei kannata tehdä hitaasti, jos voi tehdä nopeasti. " Aina ei voi.

7. Olen intuitio-oppilas ja huomaan edistyväni.

8. Luotan ruumiiseeni enemmän kuin järkeeni.

9. Pidän itselleni jonkinlaista kuria, tehtävälistat kuuluvat siihen.

10. " Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. " On minulle vankka totuus. Lause oli nastalla kiinni korkkitaulussani jo ennen kuin sen alkuperästä tiesinkään. Tehän vissiin tiedätte ?

Leikkiin kuuluu, että hauskuus pannaan kiertämään eli totuuden torvet pauhaamaan : Pupuce tuppukylässä Provencen auringon alla sekä Piparminttu Karamellimaassa. Kymmenenhän niitä haastettuja alunperin piti olla, mutta tokkopa niin monta blogia tulee seurattuakaan ... pankaahan seuraavat paremmaksi.

Mistä on kiva päivä tehty ?

Vetoketjuista,

soijakookoskakkusista,

jasmiiniteestä,

pikkukynttilöstä,

kauniista saippuakääreistä,

kirjalahjoista ( yksi oli tuupattu oven alta poissaollessani ),

YLLÄTYSVIERAISTA,

synttärikakusta.

Tänään siis jokasyksyisellä täydennysreissulla Paris Storessa, aasialaisessa supermarketissa, Bellevillessä. Esikoinen täyttää 17. Ihmeellisiä asioita tapahtuu ... ja minä kun pelkäsin ankeaa syyskuuta.

Tänään näyttää tältä

Meillä syödään suklaamössöaamupalaleivät hyvin usein keskipäivällä. Viikonloppu oli - enimmäkseen - iloista sekamelskaa. Tämä päivä alkoi samaan malliin Etelä-Ranskassa asuvan putiikinpitäjäystävän pikavisiitillä. Kaikenlaista kivaa, tavallisuudesta poikkeavaa, ilmassa.

Yötöissä ...

... on tainnut olla joku muukin. Tämä paljastui juuri avatessani ikkunaa. ( Minä sitten tykkään tästä syyskuun auringosta ! ) Hyvä on ottaa aurinkoa mestarillisen tuotoksensa keskiössä. 40 senttiä halkaisijaltaan - oli ihan pakko mitata. Olkoon tämä vastauksena Violetin kommenttiin tuossa edellä. Ja totta tosiaan missään, maallakaan, ei ole niin paljon hämähäkkejä ja seittejä pitkin nurkkia kuin meillä.

Myöhään menee

Mm. keitän kurpitsahilloa, ompelen välillä, yksi sairastaa kotona, tukka on leikattu - olen taas minä.

Näillä nurkilla asumisen parhaita puolia on, että leipäkaupasta voi vielä puoli yhdeksän pintaan illalla saada käteensä uunikuuman leivän ( kymmeneen asti auki ). Tai, että silmälaseihin saa heti, ilmaiseksi, uuden osan aamulla pudonneen tilalle. Tai se, kun ystävä naapurista tulee katsomaan sairasta siksi aikaa, kun vien toiset kouluun ja käyn kaupassa.

On myös aika mukava tietää, että joku on koko vuoden ajatellut minua ja syksyistä hillopurkintarvettani : sain lahjoituksena kolme laatikollista puhtaita, hyvin järjestettyjä purkkeja.

Meillä on hiiri. Se kurkisti äsken suihkukaapin takaa, kun söin aamupalaa. Piti etsiä vanha Lucifer ( eli tamppu ) kaapinpohjalta, Camembert-pala syötiksi ja nyt odotellaan.

Furnityyrit

Eli koulu- ynnä ompelutarvikkeet ostettu. Kaksi nuorintakin aloittivat "ala-asteen" eli ranskalaisittain CP-luokan, joten niitten kaikkien vehkeitten merkitsemiseen meni sunnuntaipäivä. Toistasataa pikkulappua ja etikettiä sun muuta tuli varmaan kirjoitettua ja liimattua kunnes jokaisessa kolmen lapsen kynässä, viivottimessa, kansiossa, teroittimessa, huopakynässä, kirjoitustaulussa jne... oli omistajan nimi. Lukiolainen hoitaa onneksi hommansa jo itse.
Muutama päivä tähän sählinkiin menee, ennen kuin koulunkäynti ja muukin juokseminen asettuu uomiinsa loman jälkeen. Pöydällä on aika pitkä tehtävälista, siitä sitten vaan kiireellisemmästä päästä tekemällä ... Hyvää alkavaa viikkoa kaikille !

Löytyi aarteita

Vanhoja rullaleimasimia. Johonkin niillä voi leimailla, tekniikassa on kyllä vielä parantamisen varaa.

Sadepäivä, siivouspäivä

Tai siis epätoivoisia yrityksiä saada tilaa sinne, missä sitä ei ole. Poisheittäminen ei aina ole helppoa ja vaatteitten lajittelu uuvuttaa. Tuli kyllä hiukan siistimpää ja esiin mm. tuo kiva Ivanahelsinki - korttipakka.