Näin tämän sormuksen koulumatkalla koruntekijän ateljeen ikkunassa. Siitä tuli jonkinlainen pakkomielle ja lopulta menin neuvottelemaan. Kahden pienennyksen jälkeen siitä tuli sopiva. Kiitos, merci, Yo-han. Ihmettelin kyllä miksi se oli pakko saada, ehkä siinä on joku energiajuttu takana - ainakin nyt tarvitaan kaikkea tätä. Ja huomenna on täysikuu. Tämä taitaa olla joku oikein erityinen sormus, ainakin minulle ja juuri nyt - jos nukkuisi se sormessa ...mercredi 8 avril 2009
Kuukivi
Näin tämän sormuksen koulumatkalla koruntekijän ateljeen ikkunassa. Siitä tuli jonkinlainen pakkomielle ja lopulta menin neuvottelemaan. Kahden pienennyksen jälkeen siitä tuli sopiva. Kiitos, merci, Yo-han. Ihmettelin kyllä miksi se oli pakko saada, ehkä siinä on joku energiajuttu takana - ainakin nyt tarvitaan kaikkea tätä. Ja huomenna on täysikuu. Tämä taitaa olla joku oikein erityinen sormus, ainakin minulle ja juuri nyt - jos nukkuisi se sormessa ...
Inscription à :
Publier les commentaires (Atom)
6 commentaires:
mielettömän kaunis!
mulle iski viime keväänä tunne, että tarvitsen kuukivisormuksen. melko pian se oikea löysi tiensä sormeeni. nyt käytän sitä lähes joka päivä.
terkut hampurista,
hampurin maija :)
Mulla on ollut yksi kuukivisormus vuosia sitten. Hopeaa ja se kivi. Oli kaunis mutta kivi halkesi ja putosi.
Nyt mulla on kiikarissa joku sormus samalla kadulla olevasta korupajasta. Kävelen sen ohi joka päivä mutten ole edes sisällä käynyt vielä vaikka ikkunassa on melkein aina vähintään yksi miellyttävä sormus.
Pelkään kai että ne sittenkin maksaa liiikaa enkä "kehtaa" poistua...
Sri Lankassa kaivetaan kuukiviä tosi vanhanaikaisen oloisista kaivoksista. Siis maahan tehdään kaivomainen, mutta isompi reikä ja sitä sitten syvennetään. Näistä kaivoksista tulevat kivet hiotaan, kiillotetaan ja tehdään koruiksi. Ja ne korut ovat kauniita! Jollain tavalla kuukivi on suosikkikorukiveni, vaikken yhtään siitä tehtyä korua omistakaan. Pidän itse eniten lähes läpinäkyvistä kivistä, jotka on hiottu pyöreiksi tai hieman ovaaleiksi ja näyttävät kämmenellä aivan vesipisaroilta.
Voi miten kaunis sormus.
Mulle sitä olsi varmaan pitänyt suurentaa kaksi kertaa ennekuin olis sopiva. Olen perínyt suvun nakkisormet. Vaikka olisin kuinka hoikka (olin siis joskus oikein tosi tosi kapoinen) niin sormeni pehmeys ja puntukkuus ei häivy mihinkään.Ihan söpöä tavallaan kun siihen tottuu.
Teini I (pieni ja siro ihminen) pläjäytti kerran nämä perityt pullukkakätösensä eteeni ja voihkaisi:"Äiti kato nyt, mä en pääse ikinä naimisiin! Eihän mun sormeen mahtuis mikään sormus!".
Hampurin Maija : kiva kun tulit kommentoimaan !
Violet : sama kiertely ja kaartelu täälläkin, kunnes uskaltauduin. Sain sitten neuvoteltua ja tehtyä vaihtokauppaa. Ja sitten se vanha hyvä syy "koskaan en osta itselleni mitään" - mikä kyllä on tottakin.
Tuazophia : minäkin ensin luulin, että tulevat kuusta. Oli niin taianomainen kivi. En varmaan koskaan ole ennen nähnytkään ja mielessäni arvailin, että oiskohan kuukivi - osuin oikeaan !
Isoinpapu : minulla taas on luisevat ja ryppyiset kädet, joiden perusteella voisi iäkseni arvella noin 90 vuotta ... mutta kun ovat olleet sellaiset syntymästä asti.
harvoin, mutta muutaman kerran on kohdalle osunut sormus joka on ollut "pakko" saada. onneksi ovat olleet rautaa, hopeaa tai rihkamaa eli kukkarolle sopivia;) ja niitä o sitten tullutkin pidettyä. välillä yötä myöten. jotain taikaa on..
Enregistrer un commentaire