lundi 28 mars 2011

Päivä meni äkkiä


Painuin pehkuihin viime yönä varttia vaille yksi - kesäaikaa. Tyttäret eivät hyytyneet vielä silloinkaan.
40 litran multasäkistä riitti kahdeksaan pelakuuruukkuun, kahdelle atsalealle, pikkuruusulle ja kymmenelle orvokille.
Harvinaista hupia, että sain lähteä ulos kahdestaan toisen pienimmän kanssa. Ja tyttö ei kyllästynyt katselemiseen, tässä lähellä oli (on vielä tänään) brocante. Tavallisesti niissä on varsin huikeat hinnat, mutta tein pari mainiota löytöä. Punaista sinettilakkaa (niinkö se sanotaan ?), niin järeätekoisen peilin, että se voisi kestää meilläkin ja savikannun. Yhtensä viisi euroa.
Illalla paahdettiin ainakin kolme tuntia läksyjä yms. seitsenvuotiaitten kanssa - varsinkin toisen, jonka kanssa on joskus käytävä läpi koko viikon opetusohjelma sunnuntai-illassa. Minusta olisi tullut hiveä opettaja.
Kaupan päälle huonosti nukuttu yö. Tänä aamuna ei kellonsoitto oikein tehonnut.

5 commentaires:

Liivia a dit…

Kannu on ylisuloinen.
Mulla niin järki jäässä, ettei heru mitän järkevämpää sanottavaa.

Maria a dit…

Kesäaika on keljun kamalaa sillä aamut alkavat kropan mukaan todella tuntia liian aikaisin...
Olen samaa mieltä Liivian kanssa kannusta,suloinen.

leena a dit…

Meille kesäaika sopii, kun kuopus heräilee itsestään älyttömän aikaisin. Kesällä viisi onkin jo kuusi.
Välillä on tosi kiva olla vaan yhden lapsen kanssa.

Vilijonkka a dit…

Sitä mä vaan ihmettelen miksi sieltä pois lähdin, melkeinpä ovet paukkuen! Pariisissahan se oikea elämä oli. Ihania dyykakkauksia, sekä ökyrikkaita snobeja että sympaattisia kodittomia, maukkaita ruokaelämyksiä jne.

Ja nuo kirpparit, oih, oih.

Viime viikonloppuna sanoin lapsille, että lähdetäänpä puistoon, he kysyivät onko Pekingissä Parc Monceauta. Nyyh.

Kirjailijatar a dit…

Minä olen etsinyt niin kauan peiliä, etten enää edes muista kuinka kauan. Minuun kellon siirto ei tehoa yhtään. En huomaa tätä siirtoa ollenkaan. Ei minuun aikavyöhykkeetkään kovin paljon tehoa...olen immuuni (melkein).