mardi 1 novembre 2016

Vapaapäivä






Cité des Fleurs. Kaikennäköisiä kissoja ja kassillinen pellavalakanoita. Vastaantulevan naisen auringossa leimuava punainen tukka.

4 commentaires:

Laura a dit…

Löysimme Cité des Fleurs'in vasta nyt viimeisellä Pariisin-ajalla. Ja teidän kulmat muutenkin, toki. Ihania – taas kerran sellainen uusi paikka Pariisia, joka inspiroi jotakin. Viimeisinä päivinä istuimme kahvilla siinä teidän kirkkonne aukiolla ja kävimme kiertämässä puiston. Se on kumma, miten jossakin ihminen on osannut ajatella estetiikkaa, ympäristöä, ylevyyttä. (Ja jossakin ei, mutta en nyt mene siihen, että ei käy tämä marraskuu liian masentavaksi.)

SARI a dit…

En ollut käynyt aikoihin Cité des Fleurs'issa. Kun ei ole ollut asiaa. Niitä paikkoja, joissa aika pysähtyy ja toisaalta inspiroituu.

En tiedä johtuneeko uudesta kuusta, ihanista ilmoista vai mistä, mutta tuntuu että olen pääsemässä jonkin aikaa kestäneestä tahmaisuudesta eroon. Muutamia uusia ideoita on pulpahdellut mieleen.

Liivia a dit…

Pellavalakanoita pussillinen! Jymylöytö!
Ja eka ja vipa kuva, kovasti tykkään.


Olenkohan koskaan käynyt Cité des Fleurissa?

Taidan tietää mitä tarkoitat tahmaisella ololla- sama täällä, ja toivon myös saavani ravisteltua tahmaisuuden tiehensä.

SARI a dit…

Eka kuva Cité des Fleurs'ista, viimeinen kotitieltä.

Cité des Fleurs on "yksityiskuja" hiukan tuonnempana 17.ssä. Avenue de Clichyn ja rue de la Jonquièren välillä. Kyllä siitä saa läpi kulkea, ainakin päiväsaikaan on portit auki. Juuri sitä lakanakassia lähdin siellä asuvan tutun luota hakemaan.

Toivotaan tahmaisuudet pois !