samedi 6 février 2016

Tuuli

Metrossa luetaan : Paris est une fête. 
Ja paljon muutakin. Minä en lue, tarkkailen.
Aina sama onnentunne, kun avaan tanssisalien oven.
Youkali.
La marée haute.
Daido Moriyama.
Pitkään nukuttu aamu ja railakas kevättuuli.
Naapurin ikkunan takana lentävä punainen lohikäärme.
Tänään olen lukenut lehtiä.

3 commentaires:

Marja a dit…

Pidän rapautuneesta seinän pinnasta, kuvista, sinisestä.

Pidän sinun listastasi.

Kirjailijatar a dit…

Tunnistan tuon onnentunteen, vaikken nyt ole kiinni siinä. Mutta muistan sen.
Kaikki tuntuu muutenkin jotenkin kotoisalta siellä.
Minä juon aamukahvia ja kuuntelen noita sinun laulujasi, tulee ihan ranskalainen olo.

SARI a dit…

Kiva kuulla, Ilona.
Seinä rapautui eli maali lähti hulmuamaan tuulessa melkein välittömästi julkisivuremontin jälkeen. Siitä on jo kauan.

Kirjailijatar : Niin, kaikki tuntuu kotoisalta. Niihin pariin tuntiin sisältyy jotenkin oma maailmansa. Lisäksi tuo sali on ihan kauneimpia saleja (Ménagerie de verre).
Laitoin sulle postia, kun löysinkin osoitteen ;)