mercredi 2 février 2011

La vie est absurde

Et surréaliste. Välillä ihan kamalaa ja sitten taas kamalan ihanaa.

Imuroin. Tilasin kirjan. Ostin kameran. Leivänostomatkalla ajattelin ääneen : " No, tuo on kaapaissut päiväpeiton niskaansa. " Ja nauroin.
Aloitin pussukoita korusepälle. Mustia, joihin tulee pellavanarut. Huvituin ajatuksesta, kun musta kangas loppui, että seuraavalla kerralla teen vaaleanpunaisesta pikkukukallisesta ...
Juoksin ortofonistijuoksut. Jätin yhden lapsen naapurin hoiviin puistoon.
Kauppaan tupsahti lehtimies(nainen) Maison-jotakin-lehdestä, joka oli tekemässä juttua korttelin putiikeista, niin kuin on aika ajoin tapana.
Häntä seurasi ystävä, josta olin juuri maininnut pari sanaa toimittajallekin, ja jonka tekemä keltainen vaate oli päälläni ja siihen sopivat korvakorutkin, ja joka toi terveisiä ihmiseltä, johon olen tutustunut noin kaksikymmentä vuotta sitten, jonka kuvan olin havainnut hiljakkoin roskiksesta löydetyssä Ellessä. Totesimme, että elämä on absurdia - ja surrealistista. Ei auta kuin elää siinä meneillään olevassa sekunnissa.
Ja tuli englantilainen radiotoimittaja, joka haastatteli minua suomalaisen ja ranskalaisen koulun eroista. Englantini ei ole oikein sujuvaa - vastailin ranskaksi. RFI : iin se meni. Osti inkiväärkurkkuja ja piparkakkuja. Minä panin kaupan kiinni ja painuin naapuriin teelle, lapset siellä olivatkin jo.

Tämän aamupäivän avasi Charlie Winston. Voisin sanoa samat sanat.
Nyt pitäisi mennä opettajan edelle ja tehdä tietokoneella homma, jota hän ei ole vielä ehtinyt opettaa.

4 commentaires:

Peurankello a dit…

Kuulosti aikas mukavalta päivältä. Surrealismi on elämän suola:)

Solen a dit…

Kuvittelen päivää, jolloin tänne meille tulisi lehtinainen JA radiotoimittaja saman päivän aikana :) Aika absurdia, kuvittelen. Tämä tekstikin oli kuin jostain Bretonin kirjasta.

Minuakin huvittaa tuo koruntekijän pussi, vaaleanpunakukikkaana :) Kuvittelen koruntekijän olevan se, jonka tapasin?

Anonyme a dit…

Huippu huippu kirjoitus!

SARI a dit…

Solen : joopa,joo. Tulisi pääkallosormuksestakin kuin karkki :)

Piilomaja : kiitos. Kuvattomuus onkin itse asiassa aika inspiroivaa. Ja muutenkin olen niin surkea kuvaaja ...