Luin tänä aamuna Täällä Pohjantähden Alla kolmannen osan loppuun. Tuossa lukiessa huomasin, että Tuntemattoman Sotilaan Koskela onkin Pentinkulman Koskelan Akselin vanhin poika Vilho. Etukäteen kun en sitä tiennyt, olin ihan tohkeissani. Vilhon viime vaiheista jatkosodassa kertova kappale Pohjantähdessä onkin lähes sanasta sanaan sama kuin Tuntemattomassa Sotilaassa. Ja muutamia muitakin pieniä viittauksia huomasin, kuten karhunampuja Martti Kitunen, joka Koskelalle kiljuhumalassa tuli mieleen - hän oli nuorempana koulussa jäänyt Kitusen tarinasta laiskanläksylle.Kyllähän asiasta maininta onkin Wikipediassa, kun juuri katsoin. Olisikin kiinnostava tietää oliko Väinö Linna ajatellut Koskelan suvun tarinan kirjoittamista jo ennen Tuntemattoman Sotilaan kirjoittamista vai oliko se tullut mieleen kirjoittamisen aikana. Joka tapauksessa nämä kirjat kannattaa lukea peräkkäin.
Aika haikein mielin suljin kirjan ja jätin Pentinkulman sekä Koskelan väen. Täällä on yhtä kesäinen ilma tänään kuin kirjan lopputunnelmissa.
8 commentaires:
Minusta se Pohjantähden tarina lässähti loppua kohti. Jos oikein tulkitsisi, niin kai koko yhtenäisen Suomen tarina alkoi lässähtää jälleenrakennuksen jälkeen. Maaltamuutto, rakennemuutos ja kaikki. Mitä iloa enää omasta palasta maata, kun pitäisikin lähteä kouluun ja ruveta insinööriksi, jos mielis leivässä pysyä. Ehkä mun onneton olo liittyi myös siihen, että tarina vääjäämättä loppui. Olisihan sitä vielä lukenut.
Oletko lukenut Lars Sundin Pohjanmaa-trilogian? Se on myös tunteita herättävä. Vähän provosoivakin.
Hyvä havainto! Tavallisen suomalaisen historia on niin kovin kiehtovaa. Mietin usein, miten Linna osuvasti kuvaa minun mummoni ja hänen vanhempiensa elämää. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Siitä sitä sitten elämää aloiteltiin. Oma mummoni sai ensimmäiset kengät vasta isona tyttönä. Lapsuus juostiin villasukissa talvipakkasilla...
Mitäpä ajattelin seuraavaksi lukea, olisi kiva lukea samaa kirjaa...
Solveig : niinhän se taisi Suomen tarina silloin lässähtääkin, mainitsemistasi syistä ... En ole lukenut.
Hiiriemo : omat isovanhemmat tulevat minullakin mieleen , Hämeestä on koko sukuni peräisin, torpparia ja kivityömiestä ...
Minä olen sen ykkösosan lukenut, kahteenkin kertaan itseasiassa, mutta toisesta ja kolmannesta ei ole tarkkoja muistikuvia. Ehkäpä tulevana kesänä voisin tarttua niihin, kun ykkösestä ainakin tykkäsin.
Olin viime vuonna päivän kestävässä Väinö Linna-seminaarissa ja olin yllättynyt, miten vähän suomalaiset tuntevat tuota historian osaa. Monen perheessä siitä ei ole puhuttu sanallakaan. Toisaalta asia vaikuttaa jossain mielessä edelleenkin. Veljeni asuu teollisuuskaupungissa, joka oli siis aikanaan punainen ja siellä puhutaan nykyäänkin joskus vielä "lahtareiden" jälkeläisistä.
Täysin asian vierestä nyt, mutta pakko tulla heti kertomaan:
näin unta viimeyönä että olen Pariisissa ja kadottanut paluulippuni!
Jepulis. Kyllä nyt Freud riamuitsee, symboliikkaa kerrakseen:)
Hassua, juuri viime viikolla lopettelin kirjan pokkarimallin, josta löytyy kaikki 3 osaa varmaan neljännen kerran kolmen vuoden sisällä. Itse huomasin Koskelan Vilhon tarinan ensimmäisellä lukukerralla ja olin syvästi vaikuttunut Linnan kirjoittamasta jatkumosta. Toisella lukukerralla pystyinkin sitten miettimään, että miten tarina nyt jatkuisi kun Vilho kaatui. Kirja on kyllä vaikuttava, ei tosin parasta iltalukemista sillä ainakin itselläni vahva teksti on saanut aikaan melkoisen unimyrskyn..Kirjan sisällön mielenkiintoisuudesta kertonee ainakin minun kohdalla jotain se, että luin sen noin kolmessa viikossa kun luin Sinuhea 3 vuotta...:-)
Isoinpapu : sun täytyy kyllä ihan tosissaan ruveta sitä reissua suunnittelemaan ... syksyllä on kuulemma muitakin tulossa ;)
Merrun puikoilla : tuo "pokkarimalli" minullakin on. Lukeminen jäi viime vuonna kesken, koska olin jostakin kirppikseltä löytänyt vain ykkösosan. Nyt tosiaankin luin muut osat yhteen menoon, kyllä se niin piti otteessaan.
Enregistrer un commentaire